Suuri lepakkoskandaali

Perussuomalaisten Putkosen lepakkokommentteja vastaan on hyökätty tällä viikolla laajalla rintamalla, mutta lähinnä viihteellisessä kehyksessä. Asiallinen faktantarkistus on jäänyt vähemmälle. Yritän sitä tässä. Tuulivoiman haittoja linnuille ja lepakoille on vuosikymmenen aikana tutkittu sen verran paljon, ettei tämän pitäisi olla enää mielipidekysymys.

Perjantaina Pressiklubissa Stiller alusti aihetta näin:

Putkosen mukaan tuulivoiman tuottama infraääni räjäyttää lepakon keuhkot. Tästä ei tietenkään ole tieteellistä todistetta ja näyttöä. Mutta mitä sillä tieteellä tekee, kun meillä on hyvä tarina.

Lähetykseen kutsuttu HS:n uutispäällikkö käytti sanamuotoja ”täyttä soopaa” ja ”törkee valheiden kertominen”.

Kahdeksan vuotta aiemmin YLEn uutisessa esiintyi kuitenkin tutunkuuloinen väite:

Tutkijat totesivat, että tuulivoimalan siipien liike aiheuttaa ilmanpaineen aleneman, joka saa lepakoiden keuhkot laajenemaan niin voimakkaasti, ettei niiden hento rintakehä kestä sitä. Pienet verisuonet repeävät ja eläin kuolee sisäiseen verenvuotoon.

Lähteenä toiminut BBC:n uutinen käyttää vaurioitumisesta sanaa burst, räjähtää.

A bat flying into the low-pressure zone finds its lungs suddenly expanding, bursting capillaries in the surrounding tissue which then becomes flooded with blood.

New Scientist otsikoi juttunsa ”Wind turbines make bat lungs explode” eli ”tuulivoimalat räjäyttävät lepakoiden keuhkot”. Myös The Times ja Telegraph ovat käyttäneet saman asian raportoinnissa sanaa ”explode” (Times: ”tuulivoimalat räjäyttävät lepakoita”).

Näitä sanamuotoja voi verrata Putkosen kommentteihin, joista koko kohu lähti:

Tuulivoimalan pyörivien lapojen lähellä on niin korkeat infraääniaaltojen painevaihtelut, että ne tuhoavat lepakon keuhkojen verisuonet ja aiheuttavat lepakkojen kuoleman. Kuultava melusaaste ei siis tapa, ei häädä lepakkoja, vaan infraäänen voimakas paineaalto räjäyttää niiden sisuskalut.

Viimeiseksi oljenkorreksi vastaväittäjille on jäänyt, että ongelman aiheuttava ilmanpaineen vaihtelu ei ole infraääntä tai mitään siihen liittyvää. Esimerkiksi Hesarin tavoittama biologi sanoo, että ongelmana on ”pyörivän lavan taakse syntyvä matalapaine” eikä ääni. Olisi pitänyt kysyä fyysikolta, mitä ääni tarkoittaa.

Peruskoulun fysiikkansa lukeneet nimittäin tietävät, että ääni on juuri ilmanpaineen vaihtelua. Tuulivoimalan ääni taas on juuri sitä samaa pyörivien siipien aiheuttamaa ilmanpaineen vaihtelua, johon lepakot kuolevat. Paineaallon amplitudi on tietysti suurin aivan siipien läheisyydessä.

Journal of Mammalogyssä vuonna 2011 julkaistussa lepakkokuolemia käsittelevässä tutkimuksessa todetaan, että kyseinen kuolettava ilmanpaineen pudotus vastaa valtavan voimakasta ääntä ja vaurioittaa myös lepakkojen korvia.

The surface and core pressure drops behind the spinning turbine blades are equivalent to sound levels that are 10,000 times higher in energy density than the threshold of pain (130 db—Cmiel et al. 2004) in humans and can cause significant ear damage to bats flying near wind turbines.

On vaikea kritisoida Putkosta samasta paineaallon ”ääniaaltoluonteeseen” viittaamisesta. Hänen käyttämästään sanamuodosta on ilmeistä, että hän tarkoitti juuri tuota ilmanpaineen vaihtelua lapojen lähellä.

Putkosen lausunto kuvaa hyvin, mistä ongelmassa on kyse. Se noudattelee jokseenkin sanasta sanaan ongelmasta aiemmin julkaistuja uutisia ja tutkimuksia. Poliitikon tiedekommentiksi se on oikeastaan harvinaisen selkeä. Tuntuu aika kovalta standardilta vaatia, että Matti Putkosen olisi käytettävä vielä täsmällisempiä termejä kuin tieteellisissä tutkimuksissa tai huipputason tiedejournalismissa käytetään.

Myös ”sisuskalut” on sikäli oikea ilmaus, että alan tutkimuksissa vaurioita on löytynyt muistakin sisäelimistä kuin keuhkoista. Vuoden 2008 uutisen taustalla oli Current Biologyssä julkaistu tutkimus. Sen tuloksille on saatu vahvistusta mm. tässä. Tuulivoimaloiden aiheuttamia vaurioita kuvataan näin:

Internal injuries included blood in the nose and mouth, abdominal hernias, burst stomachs, intramuscular bruising and hemorrhaging, contused lungs, hemorrhaging in the lungs, detached heart and lungs, and hemorrhaging in the thoracic and abdominal cavities; presence of these injuries in a bat was interpreted as indicating barotrauma, in accord with the previously stated definition.

Toissijaisesti myös lepakko-ongelman laajuus on kiistetty. Alan tutkijat ovat tästäkin toista mieltä. Kirjassa ”Bat Evolution, Ecology, and Conservation” lepakkoasiantuntijat Arnett ja Baerwald kirjoittavat:

Given the magnitude and extent of fatalities of bats worldwide, the conservation implications of understanding and mitigating bat fatalities at wind energy facilities are critically important.

Suomeksi suunnilleen: huomioiden kuolemien määrä ja laajuus tuulivoimaloiden aiheuttamien lepakkokuolemien ymmärtämisellä ja torjumisella on luonnonsuojelullisesti kriittisen tärkeä merkitys.

Amerikassa lepakkokantoja on jo muutenkin verottanut White Nose -syndrooma. Tuulivoiman yleistyminen tulee erityisen pahaan saumaan. Arnett & Baerwald:

If taken cumulatively, the overall impact on bat communities is predictably devastating and will have profound ecological and economic impacts (Boyles et al. 2011).

Suomeksi suunnilleen: kumulatiivinen kokonaisvaikutus lepakkoyhdyskuntiin on ennustettavasti tuhoisa ja sillä tulee olemaan perustavanlaatuiset ekologiset ja taloudelliset seuraukset.

Yhden arvion mukaan (Wildlife Society Bulletin) tuulivoimalat tappoivat vuonna 2012 vajaa 900 000 lepakkoa pelkästään Yhdysvalloissa. Globaalisti voitaneen nykyään puhua miljoonista per vuosi. Tutkija toteaa, että tuulivoimayhtiöt pyrkivät enenevässä määrin pitämään lintu- ja lepakkokuolemat salassa, joten arvio saattaa mennä reilusti alakanttiin.

Vaikuttaisi myös todennäköiseltä, että läheltä piti -tapauksia on oltava enemmän kuin välittömästi kuolettavalle alueelle osumia. Vammautuneet ja viiveellä kuolevat lepakot eivät näy tilastossa, joten lukema saattaisi olla vain jäävuoren huippu.

Suuri lepakkoskandaali ei ole Putkosen lausunto vaan se, kuinka valmiita media ja poliitikot ovat esittämään tosiasian naurettavana tai tiedevastaisena, jos ilmastopolitiikka niin vaatii. Pinnalta vihreässä ”ilmastonmuutoksen torjunnassa” faktat ovat heikkoa valuuttaa ja luontoarvotkin pelkkä vitsi, jos niistä ei ole poliittista hyötyä.

Ajojahtiin osallistuneet journalistit, varsinkin tutkivat ja tiedesellaiset, ovat varmasti tajunneet, että koko mekkala masinoitiin tyhjän päälle (mikäli osaavat alkuunkaan työtään), mutta lähtivät silti mukaan.

Alan tutkimuksen valossa Putkosen lepakkoväitteet olivat sinänsä oikeita, eikä hän ainakaan liioitellut ongelmaa. Muilta osin hänen lausuntonsa voivat hyvinkin sisältää virheitä – lukemani kommenttien perusteella esimerkiksi liioittelua tai perusteetonta lepakkokuolemien ja ihmisvaikutusten rinnastamista (katsoin tuumaustunnista vain tämän lepakkolausunnon). Mutta jos näin on, miksi ajojahdissa hyökättiin lähinnä paikkansa pitävää väitettä vastaan, eikä niinkään todellisia virheitä? Miksi tiedotusvälineille kautta linjan on tärkeämpää tuulivoiman vastustuksen saattaminen naurunalaiseksi kuin asiallinen ja faktapohjainen keskustelu?

Mielenkiintoinen anomalia on YLEn uutistoimituksen lähestymistapa. Siellä ei sanallakaan (tietääkseni) puututtu lepakkokommentteihin, vaikka kaikilta muilta osin Putkosen sanomisia on ruodittu. Omien uutistensa (2008 ja 2013) suora kumoaminen poliittisten päämäärien takia olisi kai ollut liian paksua, jopa Yleisradiolle.

Viihteellisemmällä puolella YLE on mobilisoinut kaikki mahdolliset resurssit tekemään pilkkaa lepakkojen massakuolemista: Uutisvuoto, Docventures, Noin viikon uutiset, Kioski… En tavallisesti seuraa kotimaista tv-viihdettä (syytä ei tarvinne selittää), joten lista voi olla epätäydellinen.

Vihreän ideologian ja ”ilmastonmuutoksen torjunnan” todellinen luonne taitaa tulla tässä hyvin esille; kummallakaan ei käytännön tasolla ole mitään tekemistä luonnonsuojelun kanssa. Innokkaimmat pilkkalaulajat esiintyvät molempien kannattajina, mutta yhtäkkiä miljoonien, osin uhanalaisten eläinten kituminen ja kuolema on heille hillittömän hupaisa asia, josta jaksetaan keksiä nokkeluuksia viikkotolkulla.

Pressiklubin Facebook-sivulla:

Tänään Pressiklubissakin otamme estottomasti ilon irti aiheesta. Räjähtävä lepakko on vain liian herkullinen mielikuva olla iloittelematta. Katsotaan, onnistummeko karnevalisoimaan tämän aiheen pilalle.

Noin viikon uutisten vetäjän Jukka Lindströmin mielestä räjähtävät lepakot ovat ”siistiä”. Mielipiteeseen yhtyy ”tutkiva journalisti” ja ”faktantarkistaja” Johanna Vehkoo (18:35):

Jukka Lindström: Mäkin haluaisin uskoa, että tuulivoimalat räjäyttää lepakoita, koska oishan se nyt siistiä!
Johanna Vehkoo: Joo!

Kioskin toimituksessa on tehty hassu animaatio räjähtävästä lepakosta.

Pohjat tekee Docventures, jonka Riku Rantala sanoi Yle Puheen lähetyksessä, että kyse on ”tuulivoimadenialismista” ja esitti laulun räjähtävistä lepakoista. Samalla käynnissä oli Docventuresin lanseeraama moraalisella ylemmyydellä kehuskeluun perustuva Lihaton lokakuu -kampanja, jonka eläinsuojeluliitto Animalia on palkinnut. Kaiken lisäksi lähetyksen pääaihe oli olevinaan faktatiedon puolustuspuhe – teollisuuden masinoima lobbaus ja tieteen vääristely. Tavoitellaanko tässä tekopyhyyden Suomen-ennätystä vai mistä on kyse? Riku Rantala (19:30):

Tuulivoimadenialismista on tällä kertaa kysymys. Eli tosiaan Perussuomalaisten tuumaustunnilla oli käsitelty, ilman ainuttakaan tutkijan läsnäoloa, väitteitä, joita käsittääkseni minkäänlainen, minkään valtakunnan uskottava tiede ei ole hyväksynyt, että lepakot räjähtelevät tuulivoimaloiden lähialueilla. Ja olenkin tästä säveltänyt pienen biisin…

Docventuresin lietsomassa somekampanjassa keksittiin toinen toistaan hauskempia meemejä lepakkojen repeytyvistä sisäelimistä. Hupailuun osallistui mm. Vihreiden ja vasemmiston poliitikkoja, Vihreän Langan (entinen?) toimituspäällikkö, ja totta kai tuulivoima-alan etuja ajava lobbausjärjestö Suomen tuulivoimayhdistys.

Mielessä kävi, että voisiko tämäkin olla Docventuresin tempaus, jolla ”herätellään” kansalaisia milloin mistäkin epäkohdasta. Todellinen tarkoitus olisikin osoittaa, kuinka kaksinaamaisella pelillä tuulivoimaa puolustellaan. Vitsin punchlineä ei kuitenkaan koskaan tullut.

Mainitsin tämän huomion Twitterissä. Se taisi osua maaliin, koska twiittini otettiin käsittelyyn Yle Puheen suorassa lähetyksessä. Docventuresin vasta-argumentti kokonaisuudessaan kuuluu (19:30):

Riku Rantala: No voi Herran Jumala sentään, kato se eilinen elokuva, ja kato se ti.. voi Herran Jeesus.

Ongelma on, että Docventures-lampaiden (Rantalan termi) totuus löytyy elokuvista ja telkkarista. Kuka jaksaa lukea tutkimuksia, joissa on ulkomaan kieltä ja vaikeita termejä? Maailmankuva on liikuttavan yksioikoinen: toisella puolella olemme me, hyvikset, ilmastom muutoksen torjujat, uusiutuvan energian bisnes, jne. Pimeällä puolella vastassa ovat pahikset, joihin kuuluvat Perussuomalaiset, maahanmuuton vastustajat, öljy-yhtiöt, jne. Kaikki ilmastonmuutoksen nimissä tehtävä on aina altruistista maailmanparantamista. Vain pahuuden puolelle kuuluvat kritisoivat sitä miltään osin. Perussuomalaisilla, öljy-yhtiöillä ja muulla pahissakilla ei voi koskaan olla hyvää tarkoittavia motiiveja.

Se on kyllä totta, että Merchants of Doubt ja vertaus tupakkateollisuuteen soveltuu tilanteeseen hyvin. Elokuvahan kertoo, kuinka teollisuuden lobbarit pyrkivät vähättelemään tuotteidensa haittoja ja vääristelemään niitä tutkivaa tiedettä. Lobbarit pyrkivät vaientamaan haitoista kärsiviä väittämällä heitä luulosairaiksi. Yksi mm. tupakkateollisuuden käyttämä keino on haittojen saattaminen naurunalaiseksi.

Vertaus sopii käytyyn tuulivoimakeskusteluun vain yhdellä tavalla. Eihän Perussuomalaiset ole teollisuuden ala, eivätkä tavalliset suomalaiset ole teollisuuden ala. Tuulivoima on teollisuuden ala, jonka taustalla ovat valtavat bisnesintressit. Kyseinen bisnes perustuu lobbaukseen.

Minkä muun teollisuuden lobbauksesta tässä muuten olisi kyse? Ainakin minun on vaikea uskoa, että Perussuomalaiset ja oireistaan kertovat kansalaiset olisivat kaikki ulkomaisten öljy-yhtiöiden agentteja.

Tuulivoimayhdistys on tupakkateollisuuden pelikirjansa lukenut. Monet ulostulot sopisivat sana tai pari muuttamalla 1960-luvun tupakkaa puolustelevaksi propagandaksi. WHO:n mukaan Saksassa tupakkateollisuus käytti vielä 80-luvulla taktiikkaa, johon Tuulivoimayhdistys nyt osallistui – se pyrki tekemään tupakan haitoista vitsin ja jossain määrin onnistuikin.

Facebook-sivulla yhdistys kirjoittaa:

Case Putkonen ja lepakot osoitti oivallisesti, kuinka joskus faktat unohtavat tyystin ja sanotaan mitä halutaan – vaikka sitten koko globaalin tiedeyhteisön yhtenäinen näkemys ohittaen. Kaikenlaista tietoa internetistä kyllä löytyy, ja jotkut mutut jäävät elämään hämmästyttävän sitkeästi. Lepakot eivät siis automaattisesti räjähdä tuulivoimaloiden lähellä. Oikaistaanpa tässä muutama muukin tyypillinen harhaluulo …

Muuten kirjoitus ei lepakoihin puutu. Yhdistykselle on selvästi aiheuttanut päänvaivaa, että kohun perustana oleva lepakkoväite oli totta.Totuuden kertominen ei ole vaihtoehto, mutta jotainhan siitä on sanottava. Joten päädytään kiertelemään ja kaartelemaan päätyen tyylipuhtaaseen olkiukkoalastuloon: lepakot eivät automaattisesti räjähdä! Mutta eihän sellaista ole väitettykään. Kenellä oli tämä ”tyypillinen harhaluulo”? Luultavasti ei kellään.

Suomessa ei kai olisi tuulivoimateollisuutta ilman ilmastonmuutosteoriaan yhdistettyä varovaisuusperiaatetta. Kuten Tukholman yliopiston Hassler sanoi, politiikkaa ohjaa nyt pelko siitä, mitä pahimmassa tapauksessa voisi ehkä tapahtua. Tuulivoiman haittojen osalta varovaisuusperiaate kääntyy 180 astetta ympäri. Nyt se, ettei tuotteen haittoja ole tutkittu, todistaa, ettei haittoja voi olla.

SourceWatch-sivustolla luetellaan tupakkalobbarien käyttämiä argumentteja. Suomen tuulivoimayhdistys käyttää tämän päivän keskustelussa useita siellä mainituista, mm.:

• Selvää tieteellistä näyttöä ei ole
• Jokin muu kuin tupakka (tuulivoima) voi aiheuttaa oireet
• Haitoista puhuminen on pelottelukampanja

YLEn uutiset päättelevät terveyshaitoista:

Oireilusta, joka on yhdistetty tuulivoimalan aiheuttamaan infraääneen, ei ole tieteellistä tutkimusnäyttöä. Näyttää siis hyvin epätodennäköiseltä, että terveysvaikutuksia voisi olla.
…
Pitkäaikaisaltistumista infraäänelle ei ole tutkittu.
…
tutkimusten mukaan oireita ei pitäisi tulla[.]

Minkälaiset ideologiset silmälaput tämä logiikka vaatii? Tuskin edes Monsanton lakimiehet olisivat näin joustavia tosiasioiden suhteen: ”Uuden geenimuunnellun porkkanamme pitkäaikaisvaikutuksia ei ole tutkittu, joten tutkimusten mukaan oireita ei pitäisi tulla. Yksi selitys niihin on sairastuneiden kielteiset ennakkoasenteet!”

Nämä analyysit ovat Jenni Frilanderin käsialaa. Hän on aiemmin toiminut myös aurinkovoimalobbarien äänitorvena. Viime vuoden juttusarjassaan hän haastatteli mm. SolarPower Europe -lobbausjärjestön toiminnassa mukana olevia aurinkovoima-alan yrittäjiä, tosin mainitsematta näitä sidonnaisuuksia. Tämän ns. tiedeyhteisön kanta oli, että joka kuntaan pitää lähiaikoina rakentaa satoja suuria aurinkovoimaloita.

Mainittakoon lopuksi, että vaikka tuulivoima on haitallista rahan, resurssien ja luonnon tuhlausta, niin nykytiedon valossa minustakaan ei vaikuta kovin todennäköiseltä, että voimaloilla olisi yleisiä ja vakavia terveysvaikutuksia ihmisille. Näyttöä tuntuu olevan lähinnä unihäiriöistä ja yleisestä elämänlaadun heikkenemisestä, mitkä eivät toki ole vähäisiä haittoja. Tietysti muutan tässäkin asiassa mieltäni evidenssin niin vaatiessa.

 

Muok. 17.10.2016: lisäsin Docventures-transskriptin.