Faktabaari tarjoilee ilmastoluuloja

Tarkistelin keväällä 2015 erään Hesarin tiedeuutisen faktoja. Juttu koski Rahmstorfin ym. tutkimusta, jossa esitettiin ajatus Atlantin termohaliinikierron rajusta hidastumisesta. Suoria havaintoja sellaisesta ei ole. Otaksuma perustui yhteen ilmastomalliin.

HS poisti konditionaalit, muutti hypoteesin osoitetuksi faktaksi  ja lisäsi spekulaatioketjuun lähteessä esiintymättömiä väitteitä ihmisen aiheuttamasta ilmastonmuutoksesta. Huomautin virheistä maaliskuun kirjoituksessani.

Kaksi viikkoa myöhemmin Faktabaari-blogi julkaisi aiheesta oman näkemyksensä ja päätyi kanssani vastakkaiseen johtopäätökseen: Hesarin väitteet olivatkin totta.

Kyseinen juttu näyttää olevan Faktabaarin ainoa varsinaista ilmastotiedettä käsittelevä faktantarkistus. Viisi muuta ilmastoon viittaavaa kirjoitusta käsittelevät lähinnä politiikkaa. Ei liene kaukaa haettua, että kyse on jonkinlaisesta vastineesta tai reaktiosta omaan faktantarkistukseeni. Valitettavasti huomasin sen vasta näin jälkikäteen.

Faktabaarin ilmastokysymyksistä vastaa pahamaineinen Ilmastotiedon jengi ja tulokset ovat senmukaisia. Tuomio kuuluu tarkalleen seuraavasti:

Helsingin Sanomat uutisoi  23.3.2015, että Pohjois-Atlantin merivirtaus on hidastunut ja että syynä on tuoreen Nature Climate Change –julkaisusarjassa julkaistun tutkimuksen mukaan ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos.

Väite on totta.

Päinvastoin kuin lainauksesta voisi kuvitella, kirjoittaja on kanssani samaa mieltä jutun ehkä tärkeimmästä virheestä: tutkimuksessa ei todellisuudessa edes mainita ihmisen toimintaa mahdollisena selityksenä virtauksen simuloidulle hidastumiselle.

Faktabaari ratkaisee ongelman arvaamalla, että HS on ehkä käyttänyt lähteenä Real Climate -blogia, eikä vertaisarvioitua tutkimusta. Näin päätelmä voisi teoriassa olla totta, vaikkei sitä esiinny mainitussa lähdeaineistossa tai muuallakaan tieteellisessä kirjallisuudessa.

Jos uutisen sensaatiomaisimmat väitteet on tosiaan otettu jostain blogista, tämä pitäisi tuoda ilmi, eikä esittää niitä Nature Climate Changen tutkimustuloksina. Faktabaari ei anna perusteluja arvaukselleen. Mitään blogia uutisessa ei mainita.

Puolustaakseen HS:n päätelmää kirjoittaja esittää pikän ja polveilevan teorian siitä, kuinka hypoteettinen merivirran hidastuminen saattaisi monen mutkan kautta osin johtua ihmisen toiminnasta. Blogikirjoituksen lisäksi lähteenä mainitaan vain NASAn yleisluontoinen animaatio ja ”vallitseva tieteellinen konsensus”, joista kumpikaan ei todellisuudessa tue esitettyä väitettä. Sitä ei yritetäkään perustella tieteellisellä kirjallisuudella.

Lopuksi Faktabaari vahvistaa sen huomioni, että HS esitti väärin myös IPCC:n kannan liioitellen merivirran pysähtymisen riskiä.

Apologeettinen ”faktakirjoittaja” on siis pääosin samaa mieltä uutisen virheistä, mutta pelastaa sen kehittämällä monta kappaleellista teorioita, jotka eivät perustu uutisessa lähteenä mainittuun tutkimukseen, vaan ilmeisesti yksittäiseen blogitekstiin. Näin saadaan lopulta Totta-leima virheelliselle, mutta poliittisesti ilmeisen toivotulle uutiselle.

Uutisen virheet eivät ole vähäisiä. Tiedetoimittajan pitäisi ymmärtää ero vuosikymmenten aikana kerätyn laajan mittausaineiston ja sille vastakkaisen spekulatiivisen hypoteesin välillä. Faktantarkistajalta olisi pitänyt löytyä moraalista selkärankaa virheen toteamiseen.

Kun tutkimuksen helppotajuisen lyhennelmän referointi on toimittajalle näin haastavaa, on utopistista vaatia, että hän jaksaisi selvittää, kuinka kysymystä on tieteellisessä kirjallisuudessa laajemmin tarkasteltu. Osaa lukijakunnasta voi kuitenkin kiinnostaa itse faktat; onko Pohjois-Atlantin virtaus oikeasti hidastunut? Pitäisikö tästä huolestua? Miten uutisessa linkitetty tutkimus on otettu asiantuntijoiden piirissä vastaan?

Kun julkaisusta on noin vuosi, tiedeyhteisö on jo hieman ehtinyt tehdä omaa ”faktantarkistustaan” – ja päätynyt Faktabaarin kanssa päinvastaiseen tulokseen.

Google Scholar löytää viitisenkymmentä viittausta kyseiseen Rahmstorfin ym. artikkeliin. Suurin osa mainitsee sen vain ohimennen, mutta muutamassa on arvioitu sen sisältöä ja tarkasteltu kysymystä termohaliinikierron hidastumisesta havaintojen pohjalta. Käyn ne läpi alla.

Suorin vastaus on kahden australialaistutkijan artikkeli Journal of Ocean Engineering and Sciencessä: There is no real evidence for a diminishing trend of the Atlantic meridional overturning circulation.

Länsi-Australian ja James Cookin yliopistojen tutkijat ovat laatineet aikasarjan virtauksen vaihteluista 1860-luvulta lähtien mareografien (tidal gauge), satelliittien ja poijusensorien avulla. Tulokset vahvistavat aiemmat käsitykset ja tyrmäävät HS:n esittelemän tutkimuksen hypoteesin.

Other works have claimed that global warming is slowing down the AMOC, based on models and proxies of temperatures. … By using tide gauge data complementing recent satellite and ocean sensor observations, the stability of the AMOC is shown to go back to 1860. It is concluded that no available information has the due accuracy and time coverage to show a clear trend outside the inter-annual and multi-decadal variability in the direction of increasing or decreasing strength over the last decades.

…

Claims of strengthening or reducing of the AMOC are therefore pure speculation.

Virtaus näyttää pysytelleen vakaana 1800-luvulta lähtien. ”Väitteet AMOC-virtauksen vahvistumisesta tai heikkenemisestä ovat puhdasta spekulaatiota” – samaa sanaa käytin minäkin alkuperäisessä faktantarkistuksessani.

Norjalaisen ryhmän tutkimus Ocean Sciencessä on samoilla linjoilla: Transport of volume, heat, and salt towards the Arctic in the Faroe Current 1993–2013.

Tutkijat toteavat, että todelliset havainnot eivät tue Rahmstorfin ym. ehdotusta termohaliinikierron heikkenemisestä, vaan viittaavat ”muiden mittausten kanssa sopusoinnussa” siihen, että virtaus ei ole hidastunut lähiaikoina. Färsaarten pohjoispuolinen virtaus on jopa voimistunut.

It has been suggested that the changes observed in the western  North  Atlantic  may  indicate  a  weakening  in  that  THC source  (Robson  et  al.,  2014;  Rahmstorf  et  al.,  2015).  The main branches of the eastern THC component (Nordic Seas – Arctic Ocean) have been monitored since the mid-1990s, but there we find no convincing evidence for a weakening.

…

Consistent with other results for the Northeast Atlantic component of the THC, we find no indication of weakening. The transports of the Faroe Current, on the contrary, increased.

Review of Geophysicsissä julkaistiin alkuvuodesta 2016 laajempi katsaus siihen, mitä Atlantin termohaliinikierrosta tiedetään tähän saakka kertyneen tutkimustiedon perusteella: Observations, inferences, and mechanisms of the Atlantic Meridional Overturning Circulation: A review.

Puheena olevaan artikkeliin viitataan seuraavasti:

Potential fingerprints of the AMOC include … SST [Latif et al., 2004, 2006; Dima and Lohmann, 2010; Rahmstorf et al., 2015]… The difficulty with such estimates is that they generally rely on models to diagnose patterns of SST, etc., that are related to the AMOC, and these patterns differ between models and may not represent AMOC signals in the real system.

Toteamus on samansuuntainen kritiikkini kanssa. Ilmastomalli on tietokoneohjelma, ei mittaustulos. Kuten muutkin ilmastojärjestelmän piirteet, merivirtaukset käyttäytyvät eri tavoin eri malleissa, eikä niiden kuvaamia ilmiöitä välttämättä (kuten tässä tapauksessa) tapahdu oikeassa maailmassa.

Laajan katsauksen johtopäätöksistä nostaisin esille erityisesti kaksi:

1. Large systematic changes in AMOC have not been observed over the last 50 years. However, the AMOC exhibits considerable variability on intra-annual and seasonal timescales, which can be as large as the mean. On interannual to decadal timescales, the variability is much smaller and does not exhibit a significant trend.
…
4. The mechanisms driving the AMOC clearly depend on timescale. Winds dominate on short timescales, but on decadal timescales the AMOC appears to be controlled by buoyancy anomalies that reach the TZ. The TZ is a place where water masses from many disparate regions of the Atlantic converge, with myriad processes contributing. It is therefore, perhaps, not surprising that decadal AMOC variability differs greatly across models and within the same model when its parameters are changed.

Ensimmäinen kohta kumoaa yksiselitteisesti HS:n sensaatiohakuisen uutisen pääväitteen. Virtauksessa ei ole havaittu merkittäviä systemaattisia muutoksia 50 vuoden aikana. Jos siinä olisi tapahtunut Rahmstorfin ym. otsikon mukainen ”poikkeuksellisen hidastuminen” viime vuosikymmeninä, jonkin näistä kymmenistä muista tutkimuksista ja monenlaisista mittausmenetelmistä olisi pitänyt löytää sille vahvistusta.

Neloskohdassa otetaan vielä kantaa virtauksen mallinnuksen ongelmiin. Kyse on hyvin monimutkaisesta ilmiöstä, johon vaikuttaa lukematomia heikosti tunnettuja prosesseja. Ei siis ole yllätys, että AMOC-simulaatioista voi saada ulos melkein mitä tahansa valitsemalla sopivan mallin tai sopivat parametrit.

Lopputulos:

Tiedeyhteisö näyttää siis olevan vahvasti eri mieltä Faktabaarin tuomion kanssa ja lähempänä tässä blogissa esittämiäni tulkintoja. Yksikään Rahmstorfin ym. artikkeliin viittaava, reaalimaailman havaintoja tarkasteleva tutkimus ei ole vahvistanut oletusta virtauksen hidastumisesta. Kaikki siihen kantaa ottavat tutkimukset ovat toistaiseksi kumonneet spekulaation (sikäli kun löysin ne kaikki).

Paitsi, että aiemman tietämyksen kiistänyt tutkimus ei ole kestänyt tiedeyhteisön lähempää tarkastelua, Hesari vääristeli sen jo valmiiksi heikkoa sisältöä laittamalla mukaan entistäkin sensaatiomaisempia katastrofiväitteitä.

Tästä huolimatta Faktabaari on antanut uutiselle virallisen Totta-siunauksensa ja vienyt pahaa-aavistamattoman lukijan entistä kauemmas faktoista ilmastofantasian puolelle. Vuoden journalistinen teko todellakin.

Kun faktantarkistaja on kerran todennut, ettei lähde tue (tai edes mainitse) uutisen johtopäätöksiä ja tietoa on etsittävä muualta, olisi ollut suositeltavampaa tukeutua vertaisarvioituun tieteeseen kuin yksittäiseen PR-toimiston ylläpitämään blogiin.

Valitsemalla ilmastotieteen tuomariksi selvästi aktivistisen bloggaajajoukon Faktabaari on toki aiheuttanut ongelmansa itse. Ajatus näytti paperilla hyvältä, mutta vastoin lupauksia  faktojen tarkistaminen ei ainakaan tässä tapauksessa perustunut tieteellisiin lähteisiin.

Kun lukijan on näin ollen vain luotettava faktatuomarin henkilökohtaiseen asiantuntemukseen ja harkintakykyyn, lienee paikallaan kysyä ketä nämä Ilmastotiedon taustajoukot ovat. Faktabaari kertoo:

Hanketta koordinoivat ilmastotiedon taustajoukosta Aki Suokko (FT, DI), Nina Jurvanen (FM) ja Rauli Partanen (tietokirjailija, BBA)

Listan ensimmäinen Aki Suokko on aiemmin jakanut näkemyksiään ilmastonmuutoksesta Vihreiden verkkosivuilla. Hän kertoo myös syitä puolueeseen liittymiseen ja suunnitelmastaan (kaiketi toteutumattomasta) pyrkiä ehdokkaaksi eduskuntavaaleissa. LinkedInissä Suokko kertoo toimivansa yrittäjänä cleantech-alalla, toisin sanoen ilmastobisneksessä.

Listan toisena mainitun FM:n nimi taas on monelle pidemmän linjan nettikeskustelijalle valitettavan tuttu. Takavuosien häiritseviä sfnet-avautumisia ei voi suositella perheen pienemmille tai herkimmille aikuisillekaan, mutta viime aikojen somekirjoittelun perusteella selvää edistymistä on tapahtunut.

Osa Jurvasen tuotannon kantavista teemoista on säilynyt. Esimerkiksi viherliikkeelle tyypillisiä joukkotuhofantasioitaan Jurvanen on levittänyt aktiivisesti ympäri internettiä jo ainakin toista vuosikymmentä. Facebookissa tämä Ilmastotiedon asiantuntija esittää hartaan toiveen, että eläisi riittävän kauan nähdäkseen skeptikoiden kauhistuneet ilmeet, kun hallitsematon ilmastonmuutos lopulta tuhoaa maapallon. Jurvanen on hiljattain esittänyt ajatuksen myös ilmastonmuutoksen epäilijöiden tappamisesta selektiivisellä viruksella (1, 2).

Listan kolmas, tradenomi Rauli Partanen on toistaiseksi pysynyt vähän hillitymmällä linjalla. Hän jakaa mielipiteitä kannattamalla ydinvoimaa ja varoittelemalla öljyhuipusta. Hänen kirjojaan on arvosteluissa kehuttu (en ole lukenut), mutta julkisessa kirjoittelussa lähtökohdaksi valittu CAGW-usko, naiiveihin salaliittoteorioihin pohjaava hyvät-pahat-kärjistely ja alatyylinen trollaus eivät herätä juuri edellä mainittuja enemmän luottamusta.

Onko tämä kolmikko tasapuolisin ja asiantuntevin mahdollinen ryhmä Faktabaarin ilmastokysymysten ratkaisijoiksi? Innokuutta tuomarin tehtäviin ei varmasti puutu – kaikilla tuntuu olevan jonkin sortin ympäristöaktivistin tausta ja erittäin tunnepitoinen suhtautuminen ilmastokysymykseen. Jokainen selvästi haluaa vakuuttaa lukijansa akuutin kriisin todellisuudesta. Koettu ”maailmantuska” halutaan levittää ihmiskunnan vastenmieliselle loppuosalle keinolla millä hyvänsä.

Minusta tämä raati tuntuu olevan päinvastoin mahdollisimman kaukana aiheeseen viileästi ja tasapuolisesti suhtautuvista asiantuntijoista.

Sensaatiohakuisten humpuukiuutisten debunkkaukselle on selvästi kasvava tilaus. Tässä tapauksessa Faktabaari on valitettavasti osa ongelmaa, eikä ratkaisua.

Mutta mitä tulee Pohjois-Atlantin virtaukseen, uudet tutkimukset vahvistavat aiemmin tiedossa olleet faktat: mitään luonnollisesta vaihtelusta poikkeavaa hidastumista ei ole havaittavissa. Ilmastokokouksen alla revitellyt otsikot olivat vanhojen, perusteettomiksi osoittautuneiden uhkakuvien epätoivoista uudelleenlämmittelyä.

Päivitys 26.12.2016: uudessa kirjoituksessani tästä aiheesta on lisää lähdeviitteitä ja tutkijoiden arvioita kuluneen vuoden ajalta.