Tiesitkö rahoittavasi Carteret-saarten kuvitteellisia ilmastopakolaisia? En minäkään, kunnes australialaisesta Maan ystävien julkaisusta luin. Vain yksi valtio maailmassa laittaa rahaa Tulele Peisa -järjestön ikuisuusprojektiin ja se valtio on mikäpä muukaan kuin Suomi.
The only governmental support has been via the Finnish Embassy in Canberra. No funds from a grant designated by the Papua New Guinea government in 2007 for resettlement purposes under the auspices of the Autonomous Bougainville Government have been made available to Tulele Peisa as yet.
Joukkomuuttoa Cartereteilta naapurisaarelle on puuhattu jo ainakin kolme vuosikymmentä. Huolimatta väsymättömästä ilmastokokousten kiertämisestä ja varojen keruusta montakaan henkeä ei ole vielä saatu siirrettyä kolmen tunnin venematkan päähän Bougainvilleen.
Täytyy nostaa hattua näiden aktiivien esi-isille, jotka aikoinaan asuttivat sadoittain vastaavia saaria omakustanteisesti, huimasti laajemmassa mittakaavassa, ilman googlea, lentämättä ensimmäiseenkään ympäristöjärjestön rahankeruutilaisuuteen toiselle puolen maapalloa.
Asia on sikäli ajankohtainen, että jo kauan asiantuntijat ovat ennustaneet saarten jäävän kokonaan veden alle vuoteen 2015 mennessä (muutama viite: 1, 2, 3, 4, 5, 6). Myös tukemamme järjestö on ryydittänyt vaatimuksiaan tällä tuomiopäivämäärällä.
Virallisen ilmastotiedon kulmakiviin lukeutuvan narratiivin epäileminen on perinteisesti leimattu tiedevastaiseksi, öljy-yhtiöiden tilaamaksi denialismiksi. Silläkin uhalla uskallan väittää, että saaret eivät uponneet vuoteen 2015 mennessä, eikä niiden – tai muidenkaan Tyynenmeren saarten – rapautuminen johdu hiilidioksidipäästöistämme.
Carteret-saarilla vierailee edelleen kuvausryhmiä. Olot siellä eivät näytä päällisin puolin juuri muuttuneen edellisvuosien uutiskuvista. Traagisia kauhuskenaarioita ladellaan edelleen kuin apteekin hyllyltä, mutta kukaan ei mainitse, että entisetkään eivät toteutuneet.
Saaret ovat kuulemma edelleen sen puolisentoista metriä merenpinnan yläpuolella, eikä muuttoliikettä sanan varsinaisessa merkityksessä ole vieläkään näköpiirissä. Aiemmin totena puhutun 1000-10 000 asukkaan siirtymisen sijaan vain muutama perhe (tai ainakin perheenpää) on muuttanut. Näistäkin suuri osa on palannut takaisin kokeiltuaan elämää naapurisaarella hetken aikaa.
Käytännön evakuointia enemmän avustusrahaa onkin tainnut kulua järjestön johtohahmojen jetset-elämän kustantamiseen. He kiertävät maapalloa muistuttelemassa, että rahan luovuttaminen on moraalinen velvollisuutemme.
Tällaiset moraalisäännöt koskevat vain länsimaalaisia. Papua-Uusi-Guinea on kyllä julkaissut postimerkkisarjan Carteretin ilmastokriisistä ja vuoden 2015 tuomiopäivästä, mutta em. artikkelin perusteella se on toistaiseksi konkreettisin oman hallituksen järjestämä muuttoapu.
Samaan aikaan toisaalla järjestön urotöitä juhlitaan entistä innostuneemmin. Tulele Peisa sai äskettäin YK:lta palkinnon odottamattoman pitkäjänteiseksi venyneestä työstään ilmastonmuutoksen vastaisessa taistelussa. Sen kunniaksi Australian ABC haastatteli liikkeen johtohahmoa Ursula Rakovaa tämän vuoden alussa.
Tästäkin haastattelusta käy selväksi, etteivät asukkaat ole muuttoprojektista yhtä innoissaan kuin sen ideoijat. Vapaaehtoisia lähtijöitä ei tahdo löytyä ja nekin, jotka saadaan taivuteltua, palaavat usein takaisin jo parin kuukauden ekskursion jälkeen. Ursulan kertoman mukaan muutama perhe olisi nyt saatu pysymään naapurisaarella, ainakin toistaiseksi.
Tässä vaiheessa ABC:n haastattelija keskeyttää puhetulvan ja ihmettelee syytä asukkaiden vastahakoisuuteen. Selitykseksi saadaan, että carteretlaiset eivät ole tottuneet ruumiilliseen työhön, jollaista elämä uudella saarella vaatisi. ”Uppoava” ja ”elinkelvoton” kotisaari on houkuttavampi vaihtoehto.
They returned home on their own because I think the physical work was too much… so they returned home.
Seuraavaksi haastattelija kysyy, kauanko asukkaat pystyvät vielä asumaan saarilla (03:00). Tällä kertaa arvio liikkuu vuosikymmenissä.
Richard, the people can realistically live on the islands for another 20 or 30 years.
Senkin jälkeen ongelmaksi muodostuisi viljelymaan laatu eikä elintilan katoaminen veden alle. Epäilen, että vuonna 2045 kukaan ei halua muistaa koko ilmastohullutusta.
Esimerkiksi tässä haastattelussa vuonna 2009 sama henkilö väitti vielä jokseenkin vakavalla naamalla, että kaikkien asukkaiden on lähdettävä vuoteen 2015 mennessä.
By 2015,” said Rakova, ”we’ll have to move all the rest, mainly the older ones. Most of the younger ones either have already gone or are now making plans to leave.”
Huomioiden maamme ainutlaatuisen roolin saarelaisten pelastamisessa, tilanteesta on keskusteltu täällä yllättävän vähän. Useimmat eivät varmasti ole kuulleet koko atollista. Valtamediasta löytyy vain pari mainintaa.
Olen aiemmin viitannut Jani Kaaron dystooppiseen kuvaelmaan Tiede-lehdessä vuonna 2006. Siinä selostetaan vakuuttavasti, vaikkakin ilmeisesti vain mielikuvitukseen perustuen, kuinka Carteretin asukkaat kerääntyvät yleistyvien myrskyvaroitusten aikana saaren keskelle, jotta eivät huuhtoutuisi mereen.
Vaikka myrskyjen yleistyminen kaikkialla on CAGW-ajattelussa aksiooma jota ei tarvitse perustella, täytyy huomauttaa että havaintojen puolella tilanne ei ole yhtä selkeä. Tuollakin seudulla tuulten nopeudet näyttävät viime vuosikymmeninä pikemminkin heikentyneen (AR5 WGI 2. luku, kuva 2.38).
Turun Sanomat käsitteli aihetta vuonna 2007. Tuossa versiossa kaikkien asukkaiden piti lähteä vielä saman vuoden puolella ja saaret olivat ”uppoamassa” 10-15 vuodessa.
Ehkä juuri vuodenvaihteen deadlinen takia suurlähettiläämme Pasi Patokallio vieraili tapahtumapaikalla vuoden 2014 lopulla. Peruttiinko rahoitus, kun havaittiin ettei atolli osoita katoamisen merkkejä sen enempää kuin asukkaat evakuoinnin? Eipä tietenkään. Sitouduimme jatkamaan rahoitusta edelleen.
Näyttää siltä, että Ursula Rakovan usein toistelema neuvo on sisäistetty hyvin: asiaa pitää käsitellä tunteella, ei järjellä. Ilmastonmuutos ei ole tiedettä ja tilastoja, vaan moraalinen kysymys.
Syynä tällaiseen filosofiaan lienee se, että kovempi luonnontiede osoittaa meemin hölynpölyksi aina vain selvemmin.
Kehityksen suuntaa kuvaa esimerkiksi Sciencen viime vuoden artikkeli otsikolla ”Warming may not swamp islands”. Tiedetoimittaja kritisoi Kiribatin presidentin sensaatiohakuisia väitteitä, jotka ”monet tutkijat hiljaa kyseenalaistavat” .
Tässä kohtaa joku ilmastotieteen käytäntöihin perehtymätön voisi kysyä, miksi nämä vastalauseet ovat nimenomaan hiljaisia, kun harhatiedon perusteella on jo vuosikymmenien ajan tehty miljardiluokan investointeja.
Sciencen mukaan jo vuonna 1999 Maailmanpankin asialle laittamat tutkijat huomasivat, ettei teoria ilmastonmuutoksen hukuttamista saarista pidä vettä. Harva on tainnut koskaan kuulla tästä huomiosta, eikä se näytä jarruttaneen Maailmanpankin intoa julistaa Tyynenmeren saarten tuhoa.
Uudetkin tutkimukset vahvistavat, että luonnontilassa atollisaaret eivät murene vaan kasvavat merenpinnan nousun mukana. Science:
But recent geologic studies suggest that the coral reefs supporting sandy atoll islands will grow and rise in tandem with the sea.
Historian valossa saaret pysyvät vauhdissa, vaikka ilmastomallien kauhuskenaariot alkaisivat vielä jonakin päivänä toteutua. Kun Marshallinsaaret aikanaan muotoutuivat, meren pinta nousi paljon nykyistä nopeammin.
In a February report in Geophysical Research Letters, the researchers found that the island of Jabat in the Marshall Islands emerged on a reef 4800 to 4000 years ago, when sea levels were rising as fast as they are expected to rise over the next century.
Taas kerran todetaan, että esimerkiksi YLEn tapa todistella ilmastonmuutosta Tyynenmeren saarten rapautumisella on virheellinen. Tutkijoiden mukaan eroosio johtuu saarelaisten omasta toiminnasta (muualla on mainittu esimerkkinä Carteretin dynamiittikalastus), ei meren pinnan noususta, saati sitten hehkulampuista tai länsimaisesta maailmankatsomuksesta.
“Pictures of flooding you see on the news have more to do with poor shoreline management and people settling on marginal land than with sea-level rise,” says Simon Donner, a climate scientist at the University of British Columbia, Vancouver, in Canada who has examined sea-level variability in South Tarawa.
Some Kiribati officials agree: “[E]vidence shows that widespread erosion along the ocean and lagoon shorelines is primarily due to [local] human activities,” wrote Naomi Biribo, permanent secretary in the fisheries ministry, and her Ph.D. adviser, geomorphologist Colin Woodroffe of the University of Wollongong in Australia, in the July 2013 issue of Sustainability Science.
Entä sitten Suomenkin uutisviestimissä (1, 2, 3, 4) edelleen kiertävä tarina, jossa Kiribati joutuu ostamaan Fidjiltä maata edessä olevaa pakkomuuttoa varten? ”Julkisuustemppu”, sanoo maan entinen presidentti Sciencessä.
Artikkelissa todetaan, että vaikka kiribatilaiset jatkaisivat asuinalueensa hävittämistä, asuinkelpoista maata löytyy reilusti omasta takaa. Valtioon kuuluu esimerkiksi Kirimati, maailman suurin atolli (388,39 km2), joka kohoaa 7 metriä meren pinnan yläpuolelle. Elintilan ostaminen ulkomailta on länsimaiden medialle ja vihreille poliitikoille suunnattu, sanotaanko, ilmastoskenaario.
Alun perin Kiribatin hallitus ilmoitti maakaupan syyksi ”bines- ja investointimahdollisuudet.” Kertomus ilmastonmuutoksesta keksittiin ilmeisesti liittää mukaan vasta myöhemmin. Ellei sitten hyväuskoisten länsimaalaisten syyllisyysfiksaatiolla rahastaminen ollut alunperinkin se kaavailtu ”bisnesmahdollisuus”.
Tuottoa on kertynyt hyvin. Kiribatin ilmastonmuutossivustolla kehutaan, kuinka näillä julkisuustempuilla saatiin EU:lta taas yksi $23 miljoonan erä ilmastorahaa.
Suomen hallitus on täysillä mukana hukkuvien saarten saagassa ja haluaa, että se opetetaan kaikille jo koulussa. Oppilasta hämmentävää materiaalia kuten Scienceä on kai turha ehdottaakaan opetusohjelmaan. IPCC:n raporttikin olisi parempaa opetusmateriaalia kuin Ulkoministeriön tietolähteenä käyttämä vasemmistolainen lehdistö ja ympäristöjärjestöt.
Sama näyttää olevan poliittinen tahtotila muuallakin. Kun hallitusten edustajat pääsivät muokkaamaan IPCC:n uusimman raportin luonnosta, jossa todettin ettei Carteretin ilmastopakolaisuudesta ole olemassa todisteita, USAn hallituksen edustaja vaati sanamuotoon epämääräisen lievennöksen: ”ei ole kiistattomia todisteita”.
Eihän tuokaan ilmaisu väärin ole, vaikka onkin vähän epätäsmällisempi kuin tutkijoiden laatima alkuperäisversio. Samaa periaatetta voi soveltaa vaikkapa edesmenneen Rauni-Leena Luukasen ufoystäviin; ihan kiistattomia todisteita ei ole, mutta mallien mukaan Linnunrata kuhisee elämää. Nähtäväksi jää, kummastako saadaan todisteita ensin, ilmasto- vai humanoidipakolaisista.
Tyynenmeren saarivaltiot on jo vuosikymmeniä esitetty paikkana, jossa ilmastonmuutoksen vaikutusten piti näkyä ensimmäisenä. Ymmärrettävästi politiikkaa ja bisnestä ajavat tahot eivät halua myöntää, että todisteita AGW:n haitoista ei löydy sieltäkään. Onneksi nyt alkaa näkyä orastavia merkkejä (AR5, Science) siitä, ettei pseudotieteellinen ideologia ihan kaikessa ja loputtomiin mene tosiasioiden edelle.
Korjaus 10.03.2015: lopussa linkitetyt IPCC:n kommentit eivät liity luonnontieteelliseen osaan (WGI) vaan toiseen osaraporttiin otsikolla ”Vaikutukset, sopeutuminen ja haavoittuvuus”.
08.07.2017: PNG:n postilaitos on poistanut Carteret-postimerkkisarjasta kertovan sivunsa. Vaihdoin linkin Philatelynews-sivustoon jossa kerrotaan noista merkeistä.
Arkistoitu versio (2010) tässä:
Within two years the six Carterets, roughly the size of 80 football pitches and just 1.5 metres high, will be uninhabited and undefended. By 2015 they are likely to be completely submerged.
25.11.2017: Bougainvillen itsehallintoalueen varapresidentti vaatii tutkintaa epäillyistä väärinkäytöksistä Tulele Peisa -järjestön ja Ursula Rakovan toiminnassa.
17.12.2019: Turun kaupungin sivustolla ollut Timo Vuorisalon esitys ”IPCC-raportin päätelmiä” on poistunut. Löysin tiedoston omalta koneeltani ja vaihdoin linkin kuvakaappaukseen.
19.12.2019: Tilanteen päivitystä: löysin Facebookista Carteret-saarilla syyskuussa 2019 otetun kuvan. Atollin piti olla meren pohjaa jo viitisen vuotta sitten. Ilmastoahdistusta ei ainakaan kuvasta paljon huomaa.
Ilmastotiede 
Reblogged this on Kerberos616.
Luin varmaan huonosti, kun olin niin äimistynyt. Tietääkö joku, kuinka paljon rahaa Suomi laittaa tähän hulluuteen vuosittain, ja kenen päätös se alunperin on? Päättäjät pitäisi pistää korvausvastuuseen, ja rahan kärräys tulisi lopettaa.
Niukasti tästä tietoa löytyy. Yhdessä Ulkoasiainministeriön jakelemassa tutkimuksessa mainitaan Carteret, ks. seuraava kirjoitus…
Voi Jeesus mikä juttu.
Ketä kiinnostaa totuus, kun on pantavissa Wikipediaan lähteistetysti, että saaret uppoavat vuoteen 2015 mennessä? Kun BBC, YLE, Guardian ja ABC voivat rummuttaa vuosia hyvää asiaa? Kun kuvia surkeista asukkaista voidaan käyttää markkinoinnissa?
Tunnustan. Me realistit olemme hävinneet meemien taistelun. Inhimillistetyt eläimet, luontoromantiikka, vähemmistöromantiikka, vasemmistolaisuus ja feminismi ovat jyränneet läpi yhteiskunnan, niin että mediassa vihattavana oleminen on kutistunut valkoisten lihaa syövien keski-ikäisten kapitalistiheteromiesten yksinoikeudeksi.