Maitovalailta löytyi kissojen loinen – taas

HS tutki:

Maitovalailta löytyi kissojen loinen – jäämassojen hupeneminen päästää taudit mereen

Kissan loinen, toksoplasma, on siirtynyt pysyvästi arktiseen vesiekosysteemiin, tuore tutkimus osoittaa.

”Asialle ei voi tehdä enää mitään”, sanoo tutkimusta johtanut professori Michael Grigg. ”Tämä on uusi normaali.”

Toksoplasman voittokulku uudessa elinympäristössä tuskin rajoittuu valaisiin, vaan sen odotetaan leviävän myös muihin merinisäkkäisiin.

Tutkijoiden mukaan toksoplasman leviäminen valaisiin on merkki laajemmasta muutoksesta arktisessa eliöyhteisössä. Aiemmin jäämassat estivät tehokkaasti maaekosysteemin loisten leviämiseen merieläimiin, mutta ilmaston lämmetessä ja jäiden huvetessa, loisten leviämiselle ei enää ole yhtä tehokasta estettä.

Uutisessa ei kerrota, milloin leviäminen on tapahtunut, mutta puhutaan ”uudesta elinympäristöstä” ja annetaan ymmärtää, että kyse on taas yhdestä maailmanlopun merkistä.

Toxoplasma gondii -loista tavataan melkein kaikissa nisäkäs- ja lintulajeissa maailmanlaajuisesti. Olisivatko arktiset merinisäkkäät sitten tähän saakka säästyneet siltä?

Uutisessa tätä pidetään itsestään selvänä, mutta mitään perustelua ei esitetä. AAAS:n alkuperäinen tiedote väittää, että loista ”ei nähty” arktisilla alueilla ennen vuotta 2006. Olisiko nähty, jos olisi katsottu? Griggin tutkimusryhmä aloitti työnsä vasta 2000-luvulla. Joissakin uutisissa käytetäänkin sanamuotoa ”loista on esiintynyt ainakin vuodesta 2006 lähtien.”

Hakukoneella selviää, että muut tutkimusryhmät havaitsivat toksoplasmoosia samaisilla maitovalailla jo 1980-luvulla.

1970-luvulla todettiin, että eskimojen keskuudessa loista esiintyy varsin yleisesti. Syyksi arveltiin riistaeläimiä, mutta samalla todettiin, ettei loisen esiintymistä arktisella seudulla tiedetä ”käytännössä mitään”.

Animals used as food by Alaskan natives may also have contributed to the relatively high prevalence rate found, but virtually nothing is known about the epizoology of toxoplasmosis in the Arctic.

Vuosina 1973-1987 tehdyissä tutkimuksissa loisen havaittiin olevan yleinen Alaskan karhuilla.

Merinisäkkäillä sitä on tavattu jo ainakin 1940-luvulla. Sitä todettiin myös Alaskassa kirjohylkeillä vuonna 1971.

John A. Couch totesi kirjassaan Pathobiology of Marine and Estuarine Organisms (1993), että Toxoplasma gondiita on havaittu useilla merinisäkkäillä ainakin 1970-luvulta lähtien:

Toxoplasma gondii has been observed in several species of marine mammals including: the California sea lion (Migaki et al. 1977), harbor seal, Northern fur seal (Holshuh et al. 1985), Atlantic bottlenose dolphin (Innskeep et al. 1990), spinner dolphin (Migaki et al. 1990), and manatee (Buergelt and Bonde 1983).

Tämän valossa Hesarin hätäily loisen siirtymisestä ”muihinkin” merinisäkkäisiin vaikuttaa myöhäissyntyiseltä.

Huippuvuorten eläimistössä loista esiintyy mm. jääkarhuilla, mursuilla ja naaleilla. Tarttumistieksi on arveltu lintuja.

Tarina ilmastonmuutoksen levittämästä loisesta joutuu vielä suurempiin vaikeuksiin, kun huomioidaan Etelämanner. Toxoplasma gondii näyttää olevan yleinen myös sikäläisillä merinisäkkäillä. Olisiko loisen maailmanlaajuinen esiintyminen sittenkin aika vanha normaali?

Amongst animal species, percentages of detection were higher in Southern elephant seals (Mirounga leonina) (76.9%; 10/13) followed by Weddell seals (Leptonychotes weddellii) (41.9%; 13/31). Antibodies were also found in 4 of 165 (2.4%) Antarctic fur seals (Arctocephalus gazella) and 1 of 2 Crabeater seals (Lobodon carcinophaga).

Vaikka mediassa ja ympäristöjärjestöjen puheissa Etelämanner (etenkin Länsi-) on se alue, jossa ilmastonmuutos näkyy kaikkein selvimmin maailmassa, tieteellinen kirjallisuus antaa toisenlaisen kuvan. Muistettaneen, että edes IPCC:n arviointiraportissa ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen vaikutusta Etelämantereen lämpötiloihin ei pidetä todennäköisenä:

Over every continental region, except Antarctica, it is likely that anthropogenic influence has made a substantial contribution to surface temperature increases since the mid-20th century.

Tuoreen rekonstruktion mukaan Länsi-Antarktiksella on esiintynyt viimeaikaista dramaattisempia lämpenemisjaksoja 1700- ja 1800-luvuilla, eivätkä nykyiset lämpötilat poikkea luonnollisesta.

Kun Eteläinen napajäätikkö on lisäksi kasvanut vuosikymmenten ajan (AR5 SPM: ”It is very likely that the annual mean Antarctic sea ice extent increased … 0.13 to 0.20 million km2 per decade … between 1979 and 2012”) ja rikkoo parhaillaan ennätyksiä, on Toxoplasman yhdistäminen merijään vähyyteen tai lämpenemiseen perin vaikeaa.

Minkähänlainen ajatus tässä spekulaatiossa on taustalla. Miksei  jatkuvasti kasvavien jäämassojen suojeleva vaikutus ole estänyt Toxoplasman leviämistä etelässä? Estääkö merijää eläinten liikkumisen maalta merelle ja päinvastoin, täydellisesti ja ympäri vuoden? Tämä olisi monelle napaseutujen amfibiselle eläimelle huolestuttava uutinen. Pysäyttääkö merijää loista kantavien lintujen ja kalojen matkanteon?

Ei taida olla olemassa arktista eläinlajia, joka ei luonnollisesti koskaan joudu kosketuksiin meren tai merieläinten kanssa. On siis vaikea nähdä, kuinka jää voisi ”tehokkaasti” estää loisen leviämisen. Tämä osuus taisikin olla toimittajan omaa tutkimusta. Nähdäkseni alkuperäisessä tiedotteessa puhutaan Toxoplasman kohdalla vain pidentyneestä potentiaalisesta altistuksesta vähäisen jään aikana, ei täydestä immuniteetista tai sen katoamisesta.

AAAS:n tiedotteessa myönnetäänkin, että ilmastonmuutoksen rooli on epäselvä. Syyksi arvellaan myös kotieläinten yleistymistä.

The scientists acknowledged that climate change’s role in both of these events is still unclear. But they suggested that the findings indicate a ”new normal” for Arctic environments.

… an increase in the cat and dog population in the Arctic may have brought the parasite north.

En tiedä sitten, onko tällaisten yksityiskohtien huomiointi liikaa vaadittu Hesarin tiedetoimittajalta. Toki juttujen kirjoittaminen lehdistötiedotteiden pohjalta on vaikeaa, kun tieteellisetkin tahot käyttävät nykyisin ”seiskajournalismin” keinoja. Ainakin otsikoista saa dramaattisempia ja klikkausmääristä suurempia, kun ei vaivaa päätänsä tylsillä tosiasioilla.

Samana päivänä lehti kertoo, millaisia ongelmia kansainvälisesti leviävät uutisankat tuottavat toimitukselle. Ehdotan, että faktuaalisuuteen alettaisiin pyrkiä myös ilmastojournalismin puolella, niin työlästä kuin se onkin.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s