Helsingin Sanomien uusin kalajuttu alkaa:
Kalat menettävät itsesuojeluvaistonsa ja kiinnostuvat jopa heidän saalistajiensa hajusta, kertoo tuore australialaistutkimus.
Ennen itse asiaan siirtymistä on pakko huomauttaa kieliopista, vaikken mikään lehtori ole itsekään. Paitsi, että maan ykkössanomalehti käyttää eläimistä sanaa ”he”, se viittaa erheellisesti persoonapronominin genetiivillä lauseen subjektiin.
Valitettavasti uutisen ensimmäiseen virkkeeseen mahdutetut kielioppivirheet ovat ongelmien pienemmästä päästä.
Seuraava virke kuuluu:
Taustalla on merien nopea happamoituminen, johon kalat eivät ehdi sopeutua.
Uutinen kertoo varsin selvästi, että tutkijat olisivat hiljattain havainneet uuden, merien happamoitumisesta johtuvan hälyttävän muutoksen kalojen käyttäytymisessä. Syyksi kerrotaan ilmastonmuutos:
”Kalat myös uivat tavallista kauemmaksi suojapaikoistaan, ovat tavallista aktiivisempia ja uivat enemmän. Se on vaarallisempaa käytöstä niiltä [––] ja ne voivat aiempaa todennäköisemmin joutua saalistajien hyökkäysten kohteeksi.”
Tutkijat päättelevät, että taustalla on ilmastonmuutos. Hiilidioksidia imeytyy aiempaa nopeammin meriin, ja kalat eivät pysty reagoimaan nopeasti muuttuviin oloihin.
Uutinen on pääsisällöltään puhdasta huijausta. Tutkijoiden mukaan kalojen käyttäytyminen johtui luonnollisesta merenalaisesta vulkanismista, ei ilmastonmuutoksesta tai antropogeenisestä merien happamoitumisesta.
Tutkimusartikkeli kuvaa käytettyjä menetelmiä näin:
At these sites, fish communities occupy reefs near cool volcanic seeps that acidify seawater to levels similar to projections for the coming century
…Juvenile fish were collected from CO2 seep and control reefs using small hand nets and tested within 12 h of capture.
Kalat siis asuvat ihan normaalisti tässä ”katastrofaalisen” happamoituneessa vedessä. Kyseinen toiminta on juuri sitä, mitä kalat ovat noudattaneet luonnollisessa elinympäristössään luultavasti jo vuosimiljoonia – ellei sitten koejärjestely ole vaikuttanut niiden käyttäytymiseen. Vedenalainen tuliperäinen toiminta ei kenenkään mielestä ole uutta, ilmastonmuutoksen tuomaa hapatusta.
Ainoa tutkimuksessa mainittu linkki ilmastonmuutokseen on kauas tulevaisuuteen kohdistuva oletus; virtuaaliskenaarioissa merien yleinen pH-taso kuvitellaan vuosisadan lopulla samanlaiseksi kuin tutkituissa paikoissa jo nyt luontaisesti vallitsee.
Perusasetelma selviää myös tiivistelmästä. Tutkijat seurasivat kaloja vulkanismista johtuvan korkean CO2:n alueilla ja vertasivat niitä lähialueen kaloihin. Näissä erilaisissa ympäristöissä kasvaneiden kalojen käyttäytymiserojen ei katsottu johtuvan ilmastonmuutoksesta tai muusta ihmisen toiminnasta. Päinvastoin, meren nykyistä happamuusastetta pidettiin tässä tarkastelussa normaalitilana, johon vulkaanisesti aktiivisia alueita verrattiin.
Vahvistaakseen hälyttävää tunnelmaa Hesari on ottanut taiteellista vapautta esittäessään suoran lainauksen:
”Kalat yleensä välttävät saalistajien hajua, mikä on luonnollista. Nyt ne alkavat kiinnostua saalistajakalojen hajusta. Se on ihmeellistä”, sanoo yliopiston professori Philip Munday uutistoimisto AFP:lle.
Tutkijan alkuperäisessä kommentissa ei ole nyt-sanaa. Miksi maan suurin sanomalehti lisäilee suoriin sitaatteihin itse keksimiään sanoja, jotka vääristävät sisältöä? Tuskinpa ylimääräinen sana on voinut ilmestyä artikkeliin vahingossa, kenenkään tiedostamatta.
Alkuperäinen kommentti kuvaa, kuinka kalat tutkimuksen perusteella toimivat luonnollisessa, vulkaanisesti aktiivisessa ympäristössä (ja ovat tiettävästi aina toimineet). Väärennetty sanamuoto taas tukee toimittajan rakentamaa fiktiivistä tarinaa, jossa tutkijat löysivät kalojen käyttäytymisestä jonkinlaisen uuden, vasta nyt ilmenevän häiriön. Lisätty sana korostaa poikkeavuuden ajankohtaisuutta ja antaa ymmärtää, että kalat eivät ole ennen käyttäytyneet näin. Hesarin ”korjaama” sitaatti sopii täydellisesti yhteen uutisen sisältämän muun väärentämisen kanssa, joten vahingosta ei selvästikään ole kyse.
Yksi tutkimuksen tärkeimmistä päätelmistä on, että kalat eivät tottuneet luontaisesti korkeisiin CO2-tasoihin. Elinikäinen altistus korkealle pitoisuudelle ei kokeiden perusteella vähentänyt poikkeavaa käytöstä.
Minkälaisia haittoja tämä elinikäinen CO2-altistus sitten aiheutti ekosysteemeille? Ei juuri minkäänlaisia. Tutkijat pitävät tosin mahdollisena, että vaikutuksia ”saattaa” siitä huolimatta ilmestyä tulevaisuuden katastrofimaailmassa (ns. yleinen ankeusolettama).
Contrary to expectations, fish diversity and community structure differed little between CO2 seeps and nearby control reefs.
…
Although our results indicate that fish communities at CO2 seeps are not strongly affected by the behavioural effects of high CO2, they may be impacted in the future…
Tutkituista kolmesta sijainnista vain yhdessä löytyi tilastollisesti merkitsevä ero kalayhteisön koostumuksissa kontrolliympäristön ja korkean CO2:n alueen välillä. Lajit ja lukumäärät, joista eroavuudet syntyvät, on taulukoitu kuvassa 3c. Taulukon perusteella eri lajeja ja etenkin pikkukaloja esiintyi korkean CO2:n alueella selvästi runsaammin.
Lisääkö CO2 siis kalojen määrää ja lajirikkautta? Tiivistelmässä ongelmaa lähestytään näin:
Differences in abundances of some fishes could be driven by the different coral community at CO2 seeps rather than by the direct effects of high CO2.
Eli kalaisammat CO2-vedet ”voisivat” selittyä alueiden erilaisilla koralliyhdyskunnilla, eikä CO2:n suoralla vaikutuksella. Tällaiset teoriaan sopimattomat havainnot selitetään herkästi pois jossittelulla ja konditionaaleilla, mutta on helppo arvata, että toisensuuntainen havainto olisi laskettu todisteeksi happamoitumiskriisistä.
Odottamattomia tuloksia selitetään myös sillä, että korkean CO2:n alueella petokaloja oli vähemmän. Ne kun viihtyvät paremmin vähän erityyppisten korallien lähistöllä. Tämä selittäisi, miksi seonneet saaliskalat eivät joutuneetkaan tavallista useammin syödyksi – siitäkään huolimatta, että yrittivät koeoloissa varta vasten hakeutua petojen luo.
Futhermore, the number of large predatory fishes that could prey on recruits and small juveniles … was lower at the CO2 seep… Large predatory reef fishes prefer complex reef habitats …
Intuiivisesti tuntuu oudolta, että petokalat tällä tavalla välttelevät syötäväksi tarjoutuvia saaliskaloja. Niidenhän tarvitsisi vain seisoskella suu auki, kun itsesuojeluvaiston menettäneet pikkukalat hakeutuvat omatoimisesti niiden luo. Mutta ehkäpä kalatkin nauttivat haasteista ja oleskelevat mieluummin riutoilla, joilla ruoan pyydystämiseksi on nähtävä vaivaa!
Mitenkähän evoluution näkökulmasta selittyisi, että luonnollisesti esiintyvissä olosuhteissa saaliskalat tulevat itsetuhoisiksi ja alkavat aktiivisesti hakeutua petojen luo? Eikö tällainen taipumus olisi karsiutunut pois vuosimiljoonien luonnonvalinnassa? Samaa voi kysyä petokalojen näkökulmasta: jos meressä on alueita, joilla saaliskalat hakeutuvat niiden luo, eivätkö ne olisi sopeutuneet itsekin hakeutumaan tällaisten alueiden läheisyyteen? Tutkimuksessa sanotaan, että petokaloja oli näillä alueilla päinvastoin vähemmän.
Vastoin HS:n otsikkoa, tutkimuksessa ei tehty havaintoa, että kalat uisivat luonnossa päin saalistajiaan. Vangitut kalat valitsivat koejärjestelyssä kahdesta vesikanavasta sen, jossa oli petokalojen hajua. Artikkeli ei kerro, että koetta olisi tehty muiden kalojen hajun kanssa. Olisiko mahdollista, että jopa 12 tunnin ajaksi vankeuteen joutuneet kalat pyrkivät siihen suuntaan, jossa oli ylipäänsä kalojen hajua – vapauteen?
Harmillista, ettei HS:n jutussa mainittu näitä mielenkiintoisia, odottamattomia ja uutisarvoisia (ainakin minusta) havaintoja, vaan keksittiin mieluummin aiempien tarinoiden kanssa yhteensopivaa sci-fiä.
Mediaviikko-lehti arvioi yhtä tämän toimittajan aiempaa HS-uutista näin:
Tärkeiden asioiden kertomatta jättäminen on, jos nyt ei ihan valehtelua, niin ainakin muunneltua totuutta. Se on huonoa journalismia, jota kutsutaan indoktrinaatioksi eli piilovaikuttamiseksi.
Kritiikki sopii melkein kaikkiin HS:n, Ylen ja muun valtamedian ilmastouutisiin. Tosin monessa tapauksessa, kuten tässä, mennään mielestäni jo pitkästi valehtelun puolelle.
Toimittajat ja tutkimuslaitosten PR-osastot välittäisivät varmasti mieluiten todenmukaista ja objektiivista tietoa. Näin härski harhaanjohtaminen viittaa siihen, että polttavin huolenaihe ei ole enää koralliriuttojen, vaan uhanalaisen Ilmastonmuutos-lypsylehmän katoaminen.
Päivitetty 18.04.2014: lisäsin lainauksen Methods-osiosta ja muuta korjailua.
Päivitetty 20.04.2014: vielä toinen lainaus ja pientä säätöä.
Lisäys 16.3.2022: Tässä uutisoitu tutkimus on yksi viime vuosina vilppiepäilyn kohteeksi joutuneista. Vyyhteen, joka alkoi purkautua Oona Lönnstedtin jäätyä kiinni mikromuovitutkimuksien väärentämisestä, kuuluu Sciencen mukaan tusinoittain artikkeleita. Selvin yhteinen nimittäjä näyttää olevan IPCC-kirjoittaja Philip Munday. Myöhempien tutkimusten valossa näyttää siltä, että CO2 ei todellisuudessa juurikaan häiritse kalojen käyttäytymistä. Näyttää siis siltä, että HS on lisäväärentänyt alunperinkin vilpillisen tutkimuksen tuloksia.
Science: Does ocean acidification alter fish behavior? Fraud allegations create sea of doubt
Ilmastotiede 