Tänään esitetty tiededokumentti ”Prisma: Kuinka Aurinkomme toimii?” pohtii erästä ikuisuuskysymystä:
Dokumentti (Secret Life of the Sun) selvittää johtavien aurinkotutkijoiden avustuksella, miten muutokset voivat vaikuttaa ihmiseen ja maapallon ilmastoon.
Tuotanto: BBC Worldwide Ltd, 2013.
Dokumentti yllättää ainakin sillä, että vaikka aihe liittyy ilmastoon, se opettavainen muistutus ihmisen aiheuttamasta maailmanlopusta loistaa poissaolollaan. Ohjelma on nähtävissä Areenassa viikon ajan.
Loppupuolella, n. 42:30 lähtien, käsitellään McMathin-Piercen aurinkoteleskooppilla saatuja havaintoja. Siellä työskentelevä Matt Penn kertoo muutoksista auringon aktiivisuudessa:
Tulokset olivat yllättäviä. Magneettisuus ei vaihdellutkaan samassa rytmissä auringon aktiivisuuden kanssa, kuten odotettiin, vaan auringonpilkkujen magneettisuus on heikentynyt tasaisesti vuosi vuodelta.
– Auringonpilkkujen magneettikentät heikkenevät koko ajan. Se on olennaista, sillä tietyn rajan alapuolella auringonpilkku katoaa. Jos vähentyminen jatkuu, Auringon magneettikentät eivät enää pysty muodostamaan pilkkuja. Niin ollen auringonpilkut voivat kadota tulevaisuudessa tyystin.
Ehkä vielä yllättävämpää on, että dokumentti ei yritä laittaa auringonpilkkujen katoamista ilmastonmuutoksen syyksi, vaan käsittelee jopa ilmaston kylmenemisen mahdollisuutta:
Löytö on hämmentävä. Se viittaa siihen, että totutun 11 vuoden syklin lisäksi Auringon aktiivisuudessa on myös ylemmän tason vaihtelua. Olemme kenties menossa kohti pitkää hiljaista vaihetta, jota tutkijat kutsuvat suureksi minimiksi.
Mikä mielenkiintoisinta, niitä on nähty aiemminkin. Vanhojen tutkimusaineistojen ansiosta tiedetään, että noin 350 vuotta sitten auringonpilkut katosivat lähes tyystin 70 vuodeksi.
– Tämä on uutta nyt, mutta niin on voinut käydä ennenkin. 1600-luvulla nähtiin Maunderin minimi. Silloin auringonpilkkujen määrä väheni ja neljän kierron ajan niitä ei ilmennyt lainkaan. Samaan aikaan Maan ilmasto muuttui. Jos olemme menossa kohti uutta samanlaista minimiä, on mielenkiintoista nähdä, muuttuuko myös ilmasto.
Suuri minimi on kaksiteräinen miekka. Todennäköisesti se vähentäisi aurinkomyrskyjen määrää, mikä olisi hyvä. Samalla se voisi kuitenkin aiheuttaa mullistavia muutoksia maapallon säähän.
Edellisen suuren minimin aikana Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa koettiin hyytävän kylmiä talvia. Lontoon Thames-joki jäätyi umpeen. Sitä kutsuttiin Pieneksi jääkaudeksi. Onko jälleen tulossa samanlainen?
– Haluaisimme tietää, mitä Auringossa pitkällä aikavälillä tapahtuu. Se on suuri mysteeri.
Tämän tarkemmin tulevan pikkujääkauden mahdollisuutta ei lähdetä arvioimaan. Jotain mullistavaa taitaa kuitenkin olla tapahtumassa, kun tällainen viestintä läpäisee BBC:n seulan.
Esimerkiksi Ilmasto-opas (Ilmatieteen laitos) on vakaasti sillä kannalla, että auringonpilkkujen merkittävä väheneminen ”ei merkittävästi hidastaisi meneillään olevaa ilmaston lämpenemistä” – puhumattakaan, että kääntäisi sen kylmeneväksi. Perusteluna viitataan yksittäiseen mallinnustutkimukseen. Valitettavasti tietokoneella ennustettu ilmastotieto on viime vuosikymmeninä erkaantunut aina vain kauemmaksi suorista reaalimaailman havainnoista, jollaisia tämä dokumentti käsittelee.
Mainittakoon tästä vielä yksi esimerkki: satelliittimittaukset ilmakehän lämpötilasta. Poliittiset ilmastoasiantuntijathan ovat yrittäneet kieltää lämpenemisen pysähtymisen mm. vetoamalla vuosikymmenten keskilämpötiloihin. Oras Tynkkynen:
Miltä tilastot sitten näyttävät? Vuosisatamme ensimmäinen vuosikymmen oli lämpimämpi kuin edeltäjänsä. 1990-luku taas oli lämpimämpi kuin 1980-luku. Ja niin edelleen aina 1950-lukuun asti.
Vaikuttaako johtopäätökseen se, että Tynkkysen tarkastelussa on valittu jaksoksi mielivaltainen kymmenen vuotta ja pudotettu muutama vuosi lopusta pois? Kyllä vaikuttaa: käyttämällä uusinta satelliittidataa ja lyhentämällä jaksoa yhdelläkin vuodella päädytään tynkkysmetodilla siihen tulokseen, että ilmasto viilenee jo.
Uusimman RSS-datan myötä saavutettiin tietääkseni ensi kertaa se rajapyykki, että viimeisin 9-vuotisjakso ei ole enää lämpimin. Huhtikuussa alkavista jaksoista 2005-2014 oli siis viileämpi kuin 1996-2005. Kaksi viimeisintä kymmenvuotiskauttakin ovat vain parin sadasosa-asteen sisällä. Tämän suuruusluokan muutokset mahtunevat virhemarginaaliin.
Tämä ei muuten ole kannanotto siitä, että joku yksittäinen mittaussarja olisi ainoa oikea, että tarkastelutavassa olisi järkeä, tai että ilmasto viilenisi nyt tai tulevaisuudessa. Huomautan vain, että Tynkkysen (ja muiden) käyttämä todistelu riippuu mielivaltaisista valikoinneista ja kaatuu, jos tehdään hitusen toisenlainen valikointi. Numeroiden pyörittely ei muuta sitä tosiasiaa, että ilmasto ei ole noudattanut mallien ennusteita.
Joku voisi kuitenkin sanoa, että RSS-havainto on sopusoinnussa dokkarissa mainitun pikkujääkauden alkamisen kanssa. Onko syynä todella auringon hiljeneminen? Onko odotettavissa muutos myös mediailmastossa? Onko seuraavaksi taas vuorossa täysimittainen jääkausihysteria? Näihin kysymyksiin tiede ei vielä anna yksiselitteistä vastausta.
Ilmastotiede 