Miksi WWF ja Greenpeace vastustavat jääkarhun suojelua?

WWF:n kannattaja suojelemassa jääkarhua?

Sosiaalinen media työnsi eteeni WWF:n mainoksen, jossa tarjotaan tilaisuutta auttaa uhanalaista jääkarhua. Lumi-kummiksi pääsisi nyt alk. vain 8€/kk.

Olen ihmetellyt WWF:n suhtautumista jääkarhun suojeluun. Greenpeacen kanssa se edistää kaupallista pyyntiä vastustamalla kansainvälisiä suojelusopimuksia.

Yhtenä vastineena kuukausimaksulle WWF mainitsee: ”kannustamme ja vaadimme arktisen alueen valtioita suojelemaan jääkarhuja”.

Järjestön toistaiseksi vaikuttavin tapa ”suojella” jääkarhuja saattaa yllättää jotkut kestotilaajat. WWF on nimittäin jo vuosia vastustanut kansainvälisiä pyrkimyksiä nostaa lajin suojelutasoa CITES-sopimuksen puitteissa ja siten edistänyt sen kaupallista metsästämistä. Nykyisin laillinen ja luvaton metsästys verottanevat kantaa noin tuhannella yksilöllä vuodessa.

Logiikan mukaan jääkarhujen tappamista pitää jatkaa, koska metsästys ei ole kovin suuri uhka ja kielto veisi huomion ilmastonmuutokselta! Teurastuksen hillitseminen toisi vain valheellista turvallisuuden tunnetta. Tämä ei ole vitsi:

And it could actually give a false sense of security, deflecting attention away from the main threat to the bears, namely the warming and loss of their Arctic home.

Kansainvälinen CITES-sopimus säätelee uhanalaisten eläinten kauppaa. Viime vuosina ainakin USA, Venäjä, jotkut Euroopan maat, luonnonsuojelujärjestöt ja tutkijat ovat vaatineet jääkarhua sopimuksen 1-liitteen piiriin. Tämä tarkoittaisi myynnin kieltämistä, mikä taas lopettaisi kaupallisen metsästyksen. Kanada on WWF:n tuella vastustanut luokitusta.

Aiheesta on kiistelty CITESin kokouksissa moneen otteeseen, viimeksi CoP16:ssa Thaimaassa vuonna 2013. Kanadan, WWF:n ja Greenpeacen vastustuksen takia myyntikieltoa ei vieläkään saatu voimaan. Viime vuoden kokouksessa USA ei enää vaatinut kysymystä asialistalle.

WWF ja IUCN vetoavat perusteluissaan mm. siihen, että globaali jääkarhukanta ei ole pieni, eikä merkittävästi pienentynyt lähiaikoina, ja lajia esiintyy laajalla alueella. Metsästys ja kauppa on WWF:n mukaan vähäistä. Ei siis huolta!

Nevertheless, the global population of Polar Bears is not small and the species’s area of distribution is not restricted. While the population is believed to be slowly declining, it has not undergone a marked rate of decline in the recent past.

Miksiköhän rahankeruukampanjoista saa paljon synkemmän kuvan jääkarhun tilanteesta? Näyttää siltä, että WWF on käyttänyt väitetyn uhanalaisuuden avulla keräämänsä rahat suojelun vastustamiseen ja tappamisen edistämiseen.

Vuonna 2014 julkaistu tutkimus (Global Environmental Change) tarkastelee tätä uhanalaisuusluokittelun ympärillä käytyä lobbaussotaa. Tutkijoiden mukaan faktat ovat kohtalaisen kiistattomat: kanta on selvästi kasvanut, ehkä moninkertaistunut 1960-luvun minimistä, johon jouduttiin metsästyksen takia. Ilmastonmuutoksesta huolimatta (tai sen ansiosta) jääkarhuja on nyt enemmän kuin luultavasti koskaan historiassa.

In the 1960s, scientific estimates, based on numbers of pelts sold historically to the Hudson’s Bay Company and other traders, estimated a global population of 5000 wild polar bears. It is impossible to compare these figures with the current estimates of 20,000–25,000, due to the improvements in monitoring methods and technologies, greater numbers of polar bear scientists, and greater collaborations with indigenous northerners. However, the 1973 Agreement on the Conservation of Polar Bears gave bears greater protection across their range and it is widely accepted that bear numbers have, at least until recently, been on the increase and that, at least historically, polar bears have not existed in greater numbers.

WWF:n myyntipuheissa tilanne on siis jokseenkin päinvastainen kuin todellisessa maailmassa. Niissä ilmastonmuutos tappaa, mutta metsästys on harmitonta.

Greenpeace on samassa leirissä. Perustajiin kuuluneen Paul Watsonin mukaan järjestöillä oli ratkaiseva rooli laajaa kannatusta nauttineen suojeluesityksen torpedoinnissa.

We almost had a win for the bears. The U.S. Fish and Wildlife Service wanted a ban. The European Union wanted a ban. Even Russia argued that poachers from Canada were using Canadian bear permits to launder their illegal kills.

All of this was overturned by Greenpeace and the WWF.

And yet the public continues to support Greenpeace and WWF under the illusion that both these organizations are the champions of endangered and threatened species.

Jos jääkarhu on oikeasti tuhon partaalla ja tarvitsee kuukausimaksujamme, niin järjestöjen näkemys on järjetön. Vaikka ilmastonmuutos teorian mukaan aiheuttaisikin lajille uhan 50-100 vuoden sisällä, miten karhun konkreettinen suojelu tänä päivänä voisi haitata sen tulevaisuutta?

Jos pahimmat uhkakuvat toteutuvat ja jääkarhu joskus vuosisadan lopulla kuolee sukupuuttoon, eikö se ole suoraan ja suurelta osin WWF:n ja Greenpeacen – ja niiden tukijoiden – syy? Kaiken järjen mukaan kannan pienikin vahvistuminen tänä päivänä parantaisi, ei heikentäisi lajin selviytymismahdollisuuksia oletetussa tulevaisuuden ilmastokatastrofissa.

Sama logiikka: pitäisikö myös saimaannorpan metsästäminen aloittaa sopivassa mitassa uudestaan? Metsästyskielto ja sen myötä elpynyt kanta vievät turhaan huomiota ilmastonmuutokselta, joka on kuitenkin se pääasiallinen uhka (ainakin joissakin teorioissa).

Ja pitäisikö varmuuden vuoksi kaataa vähän ympäristömyrkkyjä järviin, ettei liian puhdas luonto synnytä valheellista optimismia ja vie huomiota oikealta luonnonsuojelutyöltä? Kuten tältä hankkeelta, jossa tutkijat onnistuivat luomaan ilmastodatan pohjalta kaunista musiikkia.

Suurimmat luonnonsuojelujärjestöt edistävät aktiivisesti metsästystä, joka verottaa jääkarhun kantaa sadoilla yksilöillä vuodessa. Toisaalta ”ilmastonmuutoksen torjunta”, jonka ne esittävät ensisijaisena suojelutapana, ei ole pelastanut yhtäkään eläintä. Parhaassakin tapauksessa ilmastotoimet saattaisivat teoriassa vaikuttaa asteen murto-osia vuosisadan loppupuolen lämpötiloihin, mutta sittenkin efektiä olisi kaiketi mahdoton erottaa jäätilanteessa luonnollisen vaihtelun seasta.

Jos oikeasti ollaan huolissaan jääkarhuista, metsästyksen ja kaupan lisärajoittaminen olisi äärettömästi tehokkaampi suojelutoimi kuin yritykset jäädyttää valtameriä sammuttamalla valoja ja syömällä hyönteisiä. WWF ja Greenpeace vastustavat toimia, joilla saataisiin varmuudella pelastettua kymmeniä tai satoja yksilöitä joka vuosi. Vaihtoehdoksi ne tarjoavat symbolisia ilmastotekoja, joilla ei varmasti saada pelastettua yhtään karhua lähivuosikymmeninä, edes teoriassa.

Onko sittenkin niin, että nämä jättiorganisaatiot eivät pyri vahvistamaan, vaan hillitsemään jääkarhupopulaation kasvua? Greenpeace ja WWF tarvitsevat uhanalaisuuden mielikuvia. Jääkarhu on ikoni, joka on kauan ylläpitänyt miljoonien rahavirtoja. Ehkä näitä järjestöjä huolettaakin eniten karhukantojen jo vuosikymmeniä jatkunut nousukiito.

Tällä menollahan tuottoisan narratiivin romahdus on vain ajan kysymys. Pian lajin yleistyminen käy niin selväksi, ettei voi enää vedota puutteelliseen dataan tai epävarmuuksiin. Ihmisen ja jääkarhun yhteenotot yleistyvät ja huolellisesti rakennettu mielikuva söpöstä valkoisesta nallekarhusta vaihtuu pelkoon.

WWF onkin katsonut parhaaksi perustaa aseistettuja jääkarhupartioita, jotka pyrkivät pitämään karhut loitolla ihmisasutuksesta. Törmäykset ovat luonnollinen seuraus kannan moninkertaistumisesta. Järjestön toiminta kentälläkin viittaa siihen, että karhujen liiallinen esiintyminen on sille suurempi ongelma kuin niiden vähyys.

Hillitsemällä kannan kasvua saadaan jääkarhulla myytyä syyllisyydentuntoja ja moraalista ylemmyyttä tulevillekin sukupolville.

Päivitys klo 15:30: vähän tiivistetty.

2.3.: viimeinen linkki oli rikki.

4.4.: muotoiltu paremmin Paul Watsonista kertova lause.