Tutkijat: puheet ilmastopakolaisuudesta totuudenjälkeistä politiikkaa

valehtelijaHS uutisoi torstaina, että USAn päätös vetäytyä Pariisin sopimuksesta on ”ennen kaikkea … suuri imagotappio”. Siinä taisi tulla sanottua ääneen jotain, mikä on ilmastopolitiikan farssia seuranneille ollut selvää jo kauan. Sopimus ei tainnutkaan olla viimeinen mahdollisuus pelastaa elämä maapallolla. Panoksena ei ollutkaan sivilisaation tulevaisuus, vaan ennen kaikkea imago.

Yhtälailla hukassa konkretia oli, kun Ilmatieteen laitoksen pääjohtaja Damski ja Ilmastopaneelin puheenjohtaja Ollikainen vierailivat perjantaina Aamu-tv:ssä pohtimassa Trumpin päätöksen seurauksia.

Haapasalo: Mikä tässä tilanteessa on se ilmastonmuutoksen skenaario, miten ilmastonmuutos vaikuttaa ja etenee?

Damski: Tietysti erityisesti jos ajatellaan vaikka tätä Suomea, meitä pohjoisia alueita, niin täällähän lämpeneminen on yli kaksi kertaa nopeampaa kuin globaali lämpeneminen. Nää alueelliset tekijät on sitten lopulta niitä, joita kussakin kohdassa yhteiskuntia, missä sitten sijaitseekin maapallolla, niin niitä koetaan niitä muutoksia ja silloinhan puhutaan paljon suuremmista vaikutuksista. Ja tietenkin tää, että jos sitä ei pystytä rajottamaan, niin sitä isompia nää muutokset on ja enemmän saadaan sitten niitä haittavaikutuksia.

Nostasin nyt vaikka sen suuren pakolaistilanteen, joka tuolla Afrikassa kehittyy sen kuivuuden myötä. Siinä on aikamoinen uhkatekijä koko maapallolle.

Samanlaista kiertelyä oli Damskin esiintyminen A-studiossa marraskuussa. Lähetyksen aihe oli ”Miten ilmastonmuutos vaikuttaa arkeemme?”. Damski sai hihittelyjen lomassa vastattua, että ”kauhukuvaa ja tragediaa” tapahtuu Suomessa parhaillaan. Tarkempi yksilöinti ei onnistunut silloinkaan. (Luonnostelin tästäkin kirjoitusta, mutta ei tullut julkaistua.)

Kovimmat nyt esitetyt väitteet koskivat yhteyttä ilmastonmuutoksen ja terrorismin välillä. Ollikainen (8:40):

– Niin kannattaa muistaa, esimes Yhdysvaltain armeija on arvioinut että ilmastonmuutos on USA:n kansallisen turvallisuuden suurin uhka.

Jo YLEn oma uutistoimitus on huomannut, ettei väite pidä paikkaansa. Tekstissä lausunto on muutettu muotoon ”Yhdysvaltain puolustusministeriö on arvioinut ilmastonmuutoksen merkittäväksi kansalliseksi uhaksi.” Enää ei puhutakaan suurimmasta uhasta, eikä armeijasta, vaan ministeriöstä.

YLEn löytämiä linkkejä seuraamalla tarkentuu vielä, että kyse on Obaman hallinnon vuonna 2014 julkaisemasta raportista, jossa esitetään, että vaikka ilmastonmuutos ei sinänsä aiheuta konflikteja, se voisi pahentaa niitä.

Ollikainen jatkaa kertomusta:

Mekanismit siihen tulevat nimenomaan näistä negatiivisista vaikutuksista eri puolille maailmaa ja siitä seuraavista pakolais- ja muista vastaavista kriiseistä ja sen synnyttämästä terrorismista.

Tiedeyhteisö on eri mieltä, kuten tässä blogissa on monesti ennenkin huomautettu. IPCC:n uusin raportti toteaa, että yleisesti hyväksyttyä teoriaa tai todisteita konfliktien ja ilmastonmuutoksen välisestä syy-yhteydestä ei ole (AR5 WG2:n 12. luku):

Confident statements about the effects of future changes in climate on armed conflict are not possible given the absence of generally supported theories and evidence about causality (see Box 12-5).

Vielä spesifimpää väitettä eli kytköstä terrorismiin ei AR5:ssä tietääkseni edes mainita.

Raportin julkaisun jälkeen poliitikot ja jotkut yksittäiset tutkijat ovat yrittäneet yhdistää pisteitä, mutta olennaista muutosta yleisessä käsityksessä ei näytä tapahtuneen.

Esimerkiksi faktantarkistussivusto FactCheck.org käsitteli Bernie Sandersin vaaliväitettä, joka on jokseenkin sama kuin Ollikaisen nyt esittämä: ”climate change is directly related to the growth of terrorism.” Sivusto otti yhteyttä tutkijaan, jota Sanders siteerasi. Kävi ilmi, ettei perusteluna käytetty tutkimus edes käsitellyt terrorismia. Faktantarkistuksen loppupäätelmä on, etteivät todisteet toistaiseksi tue Sandersin väitettä ilmastonmuutoksen synnyttämästä terrorismista.

The evidence so far does not support Sanders’ claim.

Sama pätee ns. ilmastopakolaisuuteen, joka kummittelee jatkuvasti myös Damskin puheissa. IPCC ei hyväksy koko käsitettä (luku 12) ja toteaa, että ilmastonmuutoksen vaikutusta muuttoliikkeisiin ei ole toistaseksi havaittu:

The social, economic, and environmental factors underlying migration are complex and varied (see e.g. Black et al., 2011) and it has not been possible to detect the effect of observed climate change nor assess its magnitude with any degree of confidence (see also 12.4.1.1).

Poliitikkojen (jollaisiksi Ollikainen ja Damski on nähtävästi laskettava) retoriikka on ilmastokysymyksessä irtautunut yhä kauemmas todellisuudesta, mutta tiedeyhteisön näkemyksissä ei tässäkään asiassa ole tapahtunut suuria mullistuksia. Lukemani perusteella tutkijoiden piirissä arvostellaan yhä voimakkaammin julkisuudessa esitettyjä yksioikoisia väitteitä ilmastopakolaisuudesta ja -terrorismista.

Yhtenä esimerkkinä YLEn oman Spotlight-dokkarin haastattelussa ilmastotutkija Ljungqvist arvioi hiljattain, ettei ilmastonmuutos tule jatkossakaan olemaan merkittävä muuttoliikkeiden aiheuttaja.

Toukokuussa Oxfordin yliopistossa aiheesta luennoinut professori Clionadh Raleigh arvostelee näiden väitteiden esittäjiä mm. heikkolaatuisen todistusaineiston käytöstä ja pätevämmän aineiston sivuuttamisesta.

Jotkut tutkijat ovat löytäneet vahvaa näyttöä siitä, että maatalousvaltaisissa kehittyvissä maissa kuivuus itse asiassa vähentäisi konflikteja ja veden paljous lisäisi niitä – päinvastoin kuin Ollikaisen ja Damskin teorioissa.

Global Policy -julkaisu omisti alkuvuodesta 2017 kokonaisen erikoisnumeron kysymykselle kriisien aiheuttamista muuttoliikkeistä (”Critical Perspectives on Human Mobility in Times of Crisis”). Ilmastopakolaisuutta ja -konflikteja käsiteltiin useammassa vertaisarvioidussa artikkelissa varsin suorasanaisesti.

Professori Pinar Bilkin pitää väitteitä yhteyksistä ympäristöongelmien, konfliktin ja muuttoliikkeiden välillä esimerkkinä ”totuudenjälkeisestä politiikasta”. Hän nostaa esille erityisesti Syyrian pakolaiskriisin ja toteaa, ettei tutkimuksissa ole todistettu syy-yhteyttä mainittujen ilmiöiden välillä.

Esimerkkinä valheellisesta retoriikasta Bilkin esittää juuri sellaisen päättelyketjun, jollaisilla Ollikainen ja muut täkäläiset asiantuntijat ja poliitikot yrittävät todistella ilmastokriisin todellisuutta.  Hänen mukaansa tällaista harhaanjohtamista on vastustettava, koska se vaikeuttaa todellisiin syihin puuttumista ja kriisien ratkaisemista.

Astonishingly, however, in a post-truth world, we got used to hearing some politicians and pundits make such claims without offering much in the form of evidence: ‘climate change leads to conflict, conflict leads to extremism, and this leads to migration’. Such unfounded claims, then, allow them to make a further claim linking migration and terrorism, thereby privileging militarized responses while marginalizing calls for humanitarian action.

Toisessa artikkelissa Lancasterin yliopiston ilmastotutkija Giovanni Bettini luonnehtii väitteitä Syyrian ilmastopakolaisista sanalla ”outrageous” (järkyttävä, törkeä) ja mainitsee prinssi Charlesin ulostulot.

Environmental determinism’s analytical flaws and politically toxicity become evident in the outrageous claim that those displaced by the Syrian conflict should be seen as ‘climate refugees’. Drawing on studies (Cook et al., 2016; Kelley et al., 2015) that assess with statistical methods the links between climate variability and the drought that hit Syria (for a more accurate account, see Fröhlich, 2016), a number of interventions, including by Prince Charles (SkyNews, 2015), have propagated the simplistic view that climate change – rather than an intricate tangle of economic, political and geopolitical processes – caused the conflict and the related displacement.

Näyttää siltä, että Suomen ilmastopaneelia vetää totuudenjälkeinen poliitikko.

Radion puolella Jaana Kanninen oli taas vauhdissa Maailmanpolitiikan arkipäivää -ohjelmassa viikko sitten. Ohjelma on otsikoitu: ”Itä-Afrikan nälänhätä kertoo ilmastonmuutoksesta”:

Monta vuotta kestänyt kuivuus koettelee pahoin itäistä Afrikkaa. Miljoonat ihmiset ovat vaarassa kuolla nälkään Somaliassa, Etelä-Sudanissa, Keniassa ja Jemenissä. Kuivuuden uskotaan olevan seurausta ilmastonmuutoksesta, joka pahetessaan tietää kasvavaa pakolaisvirtaa Eurooppaan. Ohjelman on koonnut Jaana Kanninen.

Millaisilla tieteellisellä argumenteilla Kanninen kumoaa IPCC:n johtopäätökset?

Väitteiden lähteeksi osoittautuu ”SPR:n suunnittelija” Pekka Reinikainen. Myöhemmin titteliksi tarkentuu ”vaikuttamistyön ja viestinnän suunnittelija”. LinkedIn-profiilista selviää, että vaikuttaminen tarkoittaa tässä yhteydessä mielipidevaikuttamista (advocacy), toisin sanoen lobbaamista. Luonnontieteellistä taustaa Reinikaisella ei profiilin perusteella ole, mutta hän on työskennellyt viestintäpuolen tehtävissä mm. aurinkopaneeleita valmistavassa Picosunissa ja Ulkoministeriössä.

Vastoin kuin IPCC ja tiedeyhteisö, jotka eivät ole löytäneet yhteyttä ilmastonmuutoksen ja pakolaisuuden välillä, Reinikainen kokee, että yhteys on ”aivan selkeä”. Erityisesti Syyrian konfliktissa ilmastonmuutos on Reinikaisen mielestä ”yksi keskeisimpiä syitä”. Vastoin kuin IPCC, joka ei löytänyt todisteita ensimmäisestäkään ilmastopakolaisesta eikä hyväksy koko käsitettä, Reinikainen päättelee, että ”todella merkittävä osa” maailman 65 miljoonasta pakolaisesta onkin itse asiassa ilmastopakolaisia. Mitään tieteellistä tutkimusta tai muuta lähdettä näille käsityksille ei saada.

Ilmastonmuutoksen yhteyttä yksittäisiin tapahtumiin, kuten Itä-Afrikan nälänhätään, on tapana ennustaa Reinikaisen tapaan jälkikäteen. Mutta jos katsotaan kyseistä nälänhätää ennen tehtyjä ennusteita, saadaan asiasta toisenlainen kuva. IPCC:n AR4-raportti ennusti Itä-Afrikkaan lisääntyviä sateita. Samaa mieltä oli Sternin raportin laatija Nick Stern.

Vuonna 2011 julkaistu tutkimus totesi, että Itä-Afrikka on poikkeuksellisesti alue, jossa ilmastomalleilla voidaan tehdä tavallista varmempia ennusteita sademääristä. Mallit antavat yhteneviä tuloksia, joille on nähtävissä selkeä fyysinen selitys.

East Africa is shown to be a region in which a coherent projection of future precipitation change can be made, supported by physical arguments. Although the rate of change is still uncertain, almost all results point to a wetter climate with more intense wet seasons and less severe droughts.

Lähes kaikki tulokset, ilmastomalleista fyysisiin argumentteihin, viittaavat siihen, että hiilidioksidipäästöjen myötä Itä-Afrikan ilmasto muuttuu kosteammaksi ja kuivuus vähenee.

Jos uskomme em. asiantuntijoiden konsensukseen, ilmastonmuutosteoriaan ja sen pohjalta laadittuihin ilmastomalleihin, niin hiilidioksidipäästöt eivät ole aiheuttaneet Itä-Afrikan viimeaikaista kuivuutta, vaan lieventäneet sitä.

Mallinnusten perusteella tilanne on paras skenaarioissa, joissa kasvihuonekaasuja on ilmakehässä eniten (RCP8.5). Kasvihuonepäästöt lieventävät Itä-Afrikan kuivuutta, päästövähennykset pahentavat sitä.

Jos siis olet ilmastonmuutosta torjuessasi vähentänyt lentomatkailua tai siirtynyt hyönteisruokavalioon, nin olet ilmastomallien mukaan osasyy Itä-Afrikan nykyiseen nälänhätään. Jos kulutustottumukset ovat tosiaan paras keino vaikuttaa ilmastoon, niin nyt olisi syytä lisätä yksityisautoilua ja pitää valoja päällä läpi vuorokauden. Pienilläkin teoilla voit auttaa Afrikan nälkäänäkeviä!

africaprod

Afrikan maataloustuotanto

Toinen vaihtoehto on, että ilmastomallit eivät pysty simuloimaan kokonaista planeettaa – ekosysteemien vuorovaikutuksia, valtamerien, maaperän, jäätiköiden, ja ilmakehän lukemattomia ja osin tuntemattomia fysikaalisia, kemiallisia ja biologisia ilmiöitä. Ehkäpä alkeellisten tietokoneohjelmien päälle kasvanut oppirakennelma ihan kohta alkavasta katastrofista onkin vailla pohjaa ja kehitysmaiden nälänhädät johtuvatkin enemmän poliitikoista kuin kulutustottumuksistamme. Kohoavan CO2-tason myötä Afrikkakin vihertyy ja maataloustuotanto nousee.

Jatko-osa 21.6.2017: Denialismia on…

Advertisements

Yksi kommentti artikkeliin ”Tutkijat: puheet ilmastopakolaisuudesta totuudenjälkeistä politiikkaa

  1. ”Toinen vaihtoehto on, että ilmastomallit eivät pysty simuloimaan kokonaista planeettaa”

    Tässä on villakoiran ydin. Mutta milloin se myönnetään, onkin jo toinen kysymys. Oikeamediassa Mikko Paunio kirjoittaa malleista napakasti:
    http://beta.oikeamedia.com/o1-21007
    ”Kirjoittajat toteavat YK:n ilmastopaneelin (IPCC) muuttuneen eräänlaiseksi ”pelastussirkukseksi”, jossa ilmastomallien ennustuksilla perustellaan aggressiivisia politiikkatoimia.”
    Eikä maksa paljoa … (ironiaa).

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s