Salomonsaarilla on vielä toivoa

Mitä tarkemmin tutustuu sunnuntaina käsiteltyyn Salomonsaaria koskevaan tutkimukseen, sitä enemmän kysymyksiä putkahtaa esiin. Käyn tässä läpi muutamia.

Tutkittavien kohteiden valinta. Salomonsaaret koostuu noin tuhannesta saaresta. Tutkimukseen on valittu niistä kolmisenkymmentä. Perusteluksi annetaan, että näillä alueilla on eniten matalia saaria.

Kartasta huomataankin (kuva 1), että valitut kohteet ovat juuri ja juuri meren pinnan yläpuolelle yltäviä (ehkä laskuveden vaiheesta riippuen) riuttasysteemien osia. Ei ihme, että ne ovat asumattomia.

Jos tarkoituksena on selvittää tulevaisuuden ennustetun merenpinnan nousun vaikutusta asutukseen, pitäisi kai tutkia asutettuja seutuja, eikä etsimällä etsiä mahdollisimman epävakaita, hädin tuskin pinnan tasalle nousevia muodostelmia.

Mitä pienempiä lämpäreitä kelpuutetaan ”saariksi”, sitä isommilla prosenttiluvuilla voidaan revitellä. Jos lasketaan tähän tutkimukseen valittujen (kaikkein alttiimpien ja epävakaimpien) kohteiden pinta-alamuutos puolessa vuosisadassa prosentuaalisesti, saadaan -4,8% (numerot löytyvät liitteestä). Koko Salomonsaarten pinta-alasta menetys on prosentin tuhannesosan luokkaa. Alan muu viimeaikainen tutkimus antaa syyn epäillä, että edustavampi otos vaihtaisi tuloksen etumerkin.

Asuttujen kohteiden poikkeuksellinen poiminta. Edellä mainittujen riuttojen lisäksi tarkastelussa on kaksi kylää eri puolilta Salomonsaaria: Nuatambu ja Mararo. Ne sijaitsevat n. 100 ja 300 kilometrin kilometrin päässä mainituista saariryhmistä eri puolilla valtiota. Miksei tutkimuskohteeksi yksinkertaisesti valittu yhtenäisiä alueita, joilla on asutusta? Löytäminen ei liene vaikea haaste, kun asukkaita on reilusti yli puoli miljoonaa. Asuttuja saaria ei raportoida hävinneen, mikä tietysti rajoittaisi otsikoita. Onko Isabellan alue kenties peräti ainoa, jossa näitä kutistuvia muodostelmia on?

Kylien puuttuva data: taulukko 1 kertoo Nuatambun kohdalla saaren alan kutistuneen yli puolella, n. 30 000 neliömetristä alle 15 000:een. Pieni teksti alaviitteessä kuitenkin tarkentaa: ”Partial Island – only village area assessed”. Nuantambun saaren pinta-ala on kartasta katsoen suurinpiirtein 300 000 neliömetriä eli kymmenkertainen taulukossa kerrottuun.

Saari ei siis kutistunutkaan puolella, vaan alle viidellä prosentilla. Suuri lukema saatiin rajaamalta pieni rantakaistale tarkastelun kohteeksi. Tarkka rajaamisperuste jää kertomatta. Liitteen satelliittikuvista (alareuna) näkee, että muutaman kymmenen metrin päässä on yli 20 rakennuksen ryhmä, jota ei ole kelpuutettu osaksi tarkasteltua ”kylää”. Se olisikin laskenut tuhoprosenttia roimasti.

Vaikuttaa siltä, että tässä on haettu tunteisiin vetoavaa mielikuvaa, jossa puolet asutusta saaresta huuhtoutuu mereen taloineen. Virheellisyydestään huolimatta legenda jäänee elämään, kuten monet muut vastaavat. Esimerkiksi Wikipediassa on tartuttu viivyttelemättä kaivattuihin ”todisteisiin” ilmastonmuutoksen haitoista ja nielty syötti kohoineen päivineen.

Entä sitten toinen asuttu kohde, vastakkaiselta puolelta Salomonsaaria poimittu Mararo? Siitä ei esitetä minkäänlaisia lukuja! Ei neliömetrejä eikä prosentteja. Sen osalta merenpinnan noususta esitetty data on käytännössä yksi virke:

In Mararo village on eastern Malaita relocation as a result of coastal erosion has been more orderly with the entire community making the decision to relocate from the coast to a high elevation site 20 m above sea level.

Hämmästyttävän salamyhkäistä. Yhden tärkeimmän johtopäätöksen pohjana on anekdootti, jonka mukaan joku päätti siirtyä korkeammalle maalle ja prosessi on edennyt hyvässä järjestyksessä. Onko aie ylipäänsä toteutettu ja mikä sen motiivi tarkalleen oli? Hakukoneilla tähän spektaakkeliin ei tunnu löytyvän viittauksia, vaikka esimerkiksi Carteretin aiottua, mutta vielä toteutumatonta muuttoa on hehkutettu mediassa jo vuosikymmeniä.

Ranta-asutuksen luonne. Yksi tutkimuksen tärkeimmäksi nostettuja pointteja on, että Nuantambun taloista peräti puolet huuhtoutui mereen. Liitteen satelliittikuvasta selviää, että tämä tarkoittaa kymmentä hökkeliä rantahiekassa. Oliko niitä tarkoitettukaan pysyväksi asutukseksi?

Eräs vuonna 2006 julkaistu tutkimus luonnehti Nuantambun saarta näin:

Nuatambu Island is a small double islet made up of three basalt hills. Two are joined by a strip of sand that is under water during high tides.

Kyseessä on siis pieni kaksoissaari (ellei jopa -luoto), jota yhdistää korkean nousuveden aikaan upoksiin jäävä hiekkakaistale – juuri se, jossa ”talot” olivat vuoden 2011 satelliittikuvassa. Korallijärjestelmät ovat dynaamisia ja tällaiset hiekkasärkkämäiset muodostelmat vielä erityisessä määrin. Lukemani perusteella ne voivat elää ja siirtyä paljonkin muutamien vuosien sykleissä esimerkiksi ENSO-vaihtelun mukana.

Vaikka oletettaisiin, että ilmastonmuutos osaksi ”hävitti” tämän puolittain vedenalaisen, satametrisen hiekkakaistaleen ja siihen kasatut rakennelmat, onko nyt silti syytä paniikkiin? Sama olisi varmaankin tapahtunut joka tapauksessa viimeistään seuraavan keskivertoa navakamman myrskyn sattuessa kohdalle.

Hakkuut. Luonnonsuojelujärjestöt ovat jo kauan yrittäneet pitää meteliä metsien kestämättömästä hakkuusta Salomonsaarilla. Merenpinnan nousu on olosuhde, johon korallit ovat vuosituhansien ja -miljoonien aikana sopeutuneet ja jossa saaria syntyy ja kasvaa. Metsien hakkuu paljaaksi neliökilometrien alueilta ja siitä johtuvat korallien päälle levittyvät orgaaniset ja kemikaalivalumat eivät sitä ole.

Tutkimuksesta voi saada käsityksen, että ilmastonmuutos ja aallokko olisivat ainoat tekijät, joista eroosio voi johtua. Selvimmät eroosion aiheuttajat jäivät ehkä mainitsematta.

Dynamiittikalastus. Nyt kai jokainen ja heidän lemmikkieläimensä on kuullut, että ilmastonmuutos ”hävittää” Salomonsaaria. Mutta moniko tietää, että räjähteillä kalastus on siellä arkipäivää? Avuksi on otettu mm. toisen maailmansodan aikaisista ampumatarvikkeista kerättyä materiaalia. Lyhyessä ajassa moninkertaistunut väestömäärä on ruokittava ja ylikalastuksen myötä tarvitaan yhä tehokkaampia pyyntikeinoja. Pommituksen huumassa koralliyhdyskunnat vaurioituvat suoraan ja välillisesti.

Yhteenveto. Laajempiin aineistoihin pohjautuvat tutkimukset ovat viime vuosina antaneet yhä selvempää näyttöä siitä, ettei merenpinnan nousu ole toistaiseksi ongelma Tyynenmeren korallisaarille, päinvastoin. Esimerkiksi tämä yli 200 saarta 12 atollissa tarkastellut tutkimus viime vuodelta toteaa:

Results show little evidence of heightened erosion or reduction in island size. Instead island shores have adjusted their position and morphology in response to human impacts such as seawall construction and to variations in climate–ocean processes.

Laajasta aineistosta ei siis löytynyt selkeitä todisteita lisääntyneestä eroosiosta tai saarten kutistumisesta, huolimatta monenlaisesta ihmistoiminnan aiheuttamasta suorasta stressitekijästä yhdistettynä ”nopeaan” merenpinnan nousuun (muistutan, että ”little” ilman artikkelia ei käänny ”vähän”, vaan ”tuskin lainkaan”). Rantaviivat ovat muuttuneet asukkaiden tekemien rakennelmien ja muun suoran häiriön vuoksi.

Parista sadasta saaresta ei löytynyt ainuttakaan yli hehtaarin kokoista, joka olisi kutistunut. Kasvavia niistä sen sijaan on merkittävä osa (tuloksiin viitataan tarkastellun artikkelin kuvassa 7).

Salomonsaarten-tutkimuksen osalta vaikuttaa siltä, että näyttöä merenpinnan nousun haittavaikutuksista on hakemalla haettu, sellaista sittenkään löytämättä. Blogissaan tutkija väittää esittäneensä jopa ensimmäiset tieteelliset todisteet ilmastonmuutoksen dramaattisista haittavaikutuksista Tyynenmeren rannoille ja niiden asutukselle. Huolellisempi tarkastelu osoittaa, että sellainen todiste odottaa vielä löytymistään. Nykyisen tietämyksen pohjalta perustellumpi johtopäätös on se, että merenpinnan nousu kasvattaa korallisaarten pinta-alaa, mitä voi pitää positiivisena kehityssuuntana myös asutuksen suhteen.

Trilogian päätösosa täällä.

Päivitys 11.5.: täsmennetty 3. kappaletta; kartasta ei oikein erota, onko ”saarten” korkeustietoa merkitty väreillä.

Linkki satelliittikuviin poistettu, koska mainittu taloryhmä näkyy myös tutkimuksen liitteen kuvissa.

Mainokset

3 kommenttia artikkeliin ”Salomonsaarilla on vielä toivoa

  1. Katsoin tuota blogin alussa mainitun tutkimuksen listaa saarten alueenmenetyksistä, enimmältään ne näyttivät olleen n. Kupittaan Citymarketin kokoisia alueita, suurimpien luotojen kohdalla mukaan pitää lukea parkkialueesta osia. Kyllähän alueet tuntuvat isoilta kun numeroja pyöritellään kymmenissätuhansissa, siihen saakka että katsoo mikä olikaan lukujen yksikkö. Neliömetri! Ja tutkimuksen tekijät ovat saaneet kaikki mitattua 10 neliön tarkkuudella… Minun kylpyhuoneeni on kooltaan n. 10 neliömetriä, maapinta-alana se ei ole yhtikäs mitään. Mitenkähän arvon tutkijat ovat mitanneet nuo pinta-alat kun sielläpäin on vielä metrin luokkaa olevia vuorovesiäkin ja rannat ovat todella matalia?

    • Niinpä, kävi mielessä voiko koko 5%:n muutos johtua vuorovedestä. Pinta-alat on kai saatu satelliittikuvista jollain algoritmilla. Jos meillä on 2 kuvaa eri vuosikymmeniltä, onko huomioitu että vuorovesi voi olla eri vaiheessa? Tietysti se tuntuu itsestäänselvältä, että pitäisi huomioida, mutta siitä ei mainita sanaakaan tuossa paperissa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s