Tapaus Tim Hunt – miten se menikään?

Tim Hunt laukoo haudanvakavana seksistisiä kommentteja tyrmistyneelle kuulijakunnalle

Huomasitte ehkä kesäkuussa uutiset nobelistista, joka menetti virkansa lauottuaan seksistisiä kommentteja. Sivuutin tapauksen suuremmitta mielenkiinnoitta ja unohdin sen. Äskettäin törmäsin juttuun sattumalta uudestaan, enkä voi lakata ihmettelemästä, kuinka kaukana virallinen versio taas kerran on todellisuudesta.

Vyyhti sai alkunsa tiedejournalistien konferensissa Etelä-Koreassa. Arvostettu nobelisti Tim Hunt piti muutaman virkkeen maljapuheen lounaan yhteydessä. Professori on jälkikäteen kertonut olleensa hermostunut, mutta yleisö otti puheen hyvin vastaan. Etupäässä naispuolisista korealaisista tutkijoista ja tiedetoimittajista koostuva kuulijakunta osoitti suosiotaan humoristiselle puheelle, jossa kiiteltiin maan edistymistä ja rohkaistiin naisia osallistumaan tieteen tekemiseen jatkossakin.

Puheesta ei ole löytynyt kokonaista tallennetta, mutta brittilehdistö on saanut haltuunsa EU-virkamieslähteen laatiman raportin. Siihen sisältyy transkripti, jonka useampi paikalla ollut on myöntänyt osapuilleen oikeaksi:

It’s strange that such a chauvinist monster like me has been asked to speak to women scientists. Let me tell you about my trouble with girls. Three things happen when they are in the lab: you fall in love with them, they fall in love with you, and when you criticise them they cry. Perhaps we should make separate labs for boys and girls?

Now, seriously, I’m impressed by the economic development of Korea. And women scientists played, without doubt an important role in it. Science needs women, and you should do science, despite all the obstacles, and despite monsters like me.

Jälkikäteen on löytynyt myös äänitteen pätkä puheen lopusta. Se on sanatarkemmin kirjoitettu auki esimerkiksi täällä:

As you’ll hear, Sir Tim ends by saying, “Congratulations everybody, because I hope, I hope, I hope — I really hope — there is nothing holding you back, especially not monsters like me.” There is then a burst of warm laughter in response. (I can also hear a sort of gleefully surprised laugh mixed in – ‘Did he really just call himself a monster? How hilarious!’, but that might just be me!)

Hunt menetti paikkansa lontoolaisessa UCL-yliopistossa jo ennen kuin paluulento Koreasta ehti laskeutua. ”Inhottavimpia” otteita yllä olevasta puheesta toisteltiin Twitterissä tuhansia kertoja tunnissa; Nobelisti oli täysin vakavissaan vaatinut erillisiä työtiloja tiedemiehille ja -naisille, koska jälkimmäiset ovat ”lemmenkipeitä itkupillejä”.

Kaikki eivät vastaanottaneet puhetta samalla tavalla. ”Olen venäläinen, ystäväni on Kiinasta ja toinen Espanjasta. Meille se oli selvä vitsi”, väittää paikalla ollut tiedetoimittaja Natalia Demina. Em. EU-virkamieslähde on samoilla linjoilla yleisön reaktion suhteen.

Vaikka sivuuttaisi tallenteesta kuuluvan sävyn ja yleisön reaktion, jo tekstistä näkee, kuinka Hunt vääntää suorastaan rautalangasta, että kyse on huumorista. Vitsin jälkeen hän jatkaa: ”Mutta vakavasti puhuen…”. Voiko sen ymmärtää monella tavalla?

On vaikea kuvitella, että Hunt olisi ihan oikeasti mielestään ”sovinistinen hirviö”. Hän myötävaikutti mm. Euroopan molekyylibiologian järjestön ensimmäisen naisjohtajan nimitykseen. Esimerkkejä käytännön sovinismista ei tunnu löytyvän, päinvastaisesta sitäkin enemmän.

”Ongelmani tyttöjen kanssa” -heitto viittaa Huntin omiin kokemuksiin, josta tilaisuuden osallistujille oli saatettu kertoakin. Hunt nimittäin tapasi tulevan vaimonsa tutkimuslaboratoriossa. Kyseessä on omaelämänkerrallinen, itseään vähättelevä (self deprecating) huumori, jonka piikki suuntautuu kertojan omaan heikkouteen. Tunteellisuus voi tuottaa ongelmia miesnobelistillekin. Onko tämän myöntäminen niin suuri rikos?

Hunt selitti vitsiään jälkikäteen juuri näin – hän toi itseironisesti ja rehellisesti esille omia heikkouksiaan, jotka ovat elämän varrella vaikeuttaneet tutkijan työtä.

Mutta selittäminen oli jo liian myöhäistä. Ettäkö maailmanlaajuinen, kymmenien tuhansien osallistujien kekseliäs pilkkakampanja Twitterissä perustuikin väärinkäsitykseen? Ettäkö faktoja tietämättömän sopulilauman hysteria tuhosi tutkijanaisten asemaa edistäneen nobelistin uran aivan turhaan? Eihän niin voi käydä.

Myös suomalaisessa mediassa Huntin antama selitys on käännetty raskauttavaksi asianhaaraksi irrottamalla siitä lyhyitä pätkiä. Sukupuolierottelua vaatinut Hunt ”seisoo sanojensa takana” ja ”halusi vain olla rehellinen”.

Kuinka tähän pisteeseen jouduttiin? Miten omasta haavoittuvuudestaan kertonut tieteen tasa-arvon edistäjä muuttui yhtäkkiä pahuuden ruumiillistumaksi?

Tim Hunt ei tiennyt, että jossain nurkassa puhetta istui kuuntelemassa kolme tieteen etiikkaan, erityisesti seksismiin erikoistunutta toimittajaa: Retraction Watch -sivuston Ivan Oransky, Pulitzer-voittaja Deborah Blum ja journalismia yliopistossa opettava Connie St. Louis.

Oransky kertoo haastattelussa, mistä se ajatus sitten lähti. Hänellekin oli selvää, että Hunt ”yritti olla hauska”. Toisaalta Oransky jotenkin selvitti, että tällä on myös ”aidosti” epähyväksyttäviä mielipiteitä.

Haastattelun mukaan kukaan ei ollut tehnyt muistiinpanoja puheen aikana, joten Huntin sanomiset käytiin kolmistaan muistinvaraisesti läpi. St. Louis otti vetovastuun tarinan nopeasta Twitter-julkaisusta, kahden muun tehtäväksi jäi kertomuksen vahvistaminen julkisuudessa.

St. Louisin versio tapahtumista on hieman erilainen: vierekkäin istunut kolmikko olikin toisistaan tietämättä kirjoittanut Huntin kommentit sanatarkasti muistiin, joten ne voitiin heti vahvistaa kolmesta riippumattomasta lähteestä. Jokainen teki virheetöntä työtä, kaikkien muistiinpanoissa sanamuodot osoittautuivat identtisiksi.

Radiohaastattelussa St. Louis ihmettelee, että Huntin seksistinen jaarittelu jatkui ja jatkui, minuutti toisensa jälkeen, kuulijoiden nieleskellessä järkytystään. Puheen loputtua satapäisessä yleisössä vallitsi kuolemanhiljaisuus. Toimittajakollegat saattoivat vain tuijottaa toisiaan tyrmistyksen vallassa.

Connie St. Louis

Well, there was a deathly silence, it was – who stands up and says ”I hope the women have prepared the lunch”? ”I’m a male chauvinist pig”. And at that point, you’d think he would get some social cues to say ”Stop”, because nobody was laughing. His guests had already told him not to go down this ha-ha route, and these guys had been incredibly generous and thoughtful and inclusive by asking him to make comments at their lunch. And, um, he just carried on, digging this enormous hole, into which he fell and couldn’t get himself back out. And I kept thinking: he’s going to stop – please, he’s going to stop, and he’s British, and this is just too awful and these guys are incredibly upset.

And so this – after he’d finished, there was this deathly, deathly silence. And um, a lot of my colleagues sat down and were taking notes, because they just couldn’t believe, in this day and age, that somebody would be prepared to stand up and be so crass, so rude in a different culture, and actually to be so openly sexist as well.

Jälkeenpäin löytyneen äänitteen valossa St. Louisin on syytä tarkistuttaa aluksi ainakin muistinsa, kuulonsa ja näkönsä. On myös selvinnyt, että Hunt ei vastoin St. Louisin muistikuvaa kommentoinut naisten ruoanlaitosta. Kyseisen kommentin lausui paikallinen naispoliitikko. Myönnettäköön, että sen laittaminen Huntin nimiin kruunaa kuvaelman.

St. Louis ja Blum aloittivat heti myös kampanjan Tim Huntin erottamiseksi luottamustehtävistä ottamalla yhteyttä mm. Royal Societyyn ja kohdistamalla siihen julkisuudessa painetta. Tämä onnistuikin nopeasti. Nobelia he eivät ole ainakaan vielä saaneet mitätöityä.

Oransky ja Blum eivät oikaisseet St. Louisin twiittatessa väitteitä, jotka he tiesivät omien haastattelujensa perusteella vääriksi. He päinvastoin osallistuivat Twitter-ajojahdin lietsomiseen niiden avulla.

Yhtenä pintaraapaisuna: ensimmäisessä kuvauksessaan Blum myöntää, että Hunt puhui naisten tärkeydestä ja arvosta tieteessä. Twitter-kiihkossa hän kuitenkin kiisti voimallisesti, että tällaista olisi puheeseen sisältynyt. On vaikea uskoa ansioituneiden tiedetoimittajien epärehellisyyden määrää.

Myöhemmin pulitzeristi Blum juhli Twitterissä Huntia pilkkaavaa vitsiä: ”toivottavasti hänen vaimollaan on hyvä vasen koukku”. Ei tullut mieleenkään, että olisi mitenkään epäsopivaa levittää vitsiä, joka lähestulkoon yllyttää väkivaltaan 72-vuotiasta ajojahdattavaa kohtaan. Mitä, jos Hunt vitsailisi julkisesti vastaavasti esimerkiksi vaimonsa tai Deborah Blomin hakkaamisesta? Mielenkiintoista tämä tasa-arvo.

Nyttemmin, kun kuva Huntin puheen todellisesta luonteesta on täydentynyt, ulkomaisessa mediassa on julkaistu joitakin hajanaisia oikaisuja ja anteeksipyyntöjä. Forbesin David Kroll myöntää erehtyneensä, kun luotti Connie St. Louisin ”valikoivasti muokattuun” kuvaukseen tapahtumasta. Hän sanoo nyt olevansa kohtuullisen varma, että kyse oli itseironiasta ja -parodiasta; puheen varsinainen sisältö oli korealaisten naistutkijoiden onnittelu ja rohkaisu. Kroll kiittää Huntin työtä syöpähoitojen edistämisessä.

Suomalainen media on tietääkseni tässäkin pysynyt virheellisten sanojensa takana (YLE: ”Naisia halventava naljailu”, HS: ”seksistisiä kommentteja”).

Paikalla olleen Tiedetoimittaja-lehden Ulla Järven lähestymistapa ei ole mustavalkoisimmasta päästä, mutta jostain syystä hänkään ei näe (tai tohdi sanoa), että feministitoimittajat irrottivat tarkoitushakuisesti Huntin pilailun keskeltä yhden virkkeen ja väittivät sitä haudanvakavaksi poliittiseksi kannanotoksi.

Asiayhteydestä irrottamisesta ei ollut kyse, koska Huntilla ei ollut puheessaan muuta viestiä kuin tämä. Hän tunnustautui olevansa sovinisti (”chauvinist monster”), vaikkakin arvostavansa naisten tieteellistä panosta Korean nopeassa talouskasvussa. Lisäksi hän kannusti naistutkijoita tekemään työtään huolimatta hänen kaltaisistaan sovinisteista.

Mitä ihmettä. Naisia kannustava ja heidän tieteellistä panostaan arvostava… sovinisti? Joka kutsuvieraana päättää rehvastella sovinismillaan naisyleisölle? Minkälaisella aivoakrobatialla tämän voi ymmärtää kirjaimellisesti?

Julkaistun materiaalin perusteella tuntuu käsittämättömältä, että tämäkin päätoimittaja on onnistunut ymmärtämään niin täydellisen väärin nobelistin puheen ja ”nauhallakin” kuuluvan yleisön reaktion. Täytyy olla hämmentävää, kun huone puhkeaa nauruun ja aplodeihin haudanvakavan ja loukkaavan puheen lopuksi.

Tiede-lehdessä bloggaavan tohtorikoulutettava Tuomas Ahvelon mielestä Tim Hunt on paitsi avoimen seksistinen, myös epärehellinen ja yksinkertaisesti tyhmä.

Muun muassa Nobelin palkinnolla palkittu Hunt kertoi yleisölle, että miehet ja tytöt samassa laboratoriossa aiheuttavat ongelmia, sillä he rakastuvat toisiinsa. Lisäksi tytöillä on tapana itkeä jos heitä kritisoidaan, mikä vaikeuttaa tieteen tekemistä. Hunt ehdottikin, että tutkimusryhmien pitäisi koostua vain saman sukupuolen edustajista.


Kyse ei ollut huonosta vitsistä.

Huntin uran loppumisen syynä ei ollut Twitter vaan Tim Hunt itse.

Surullisinta tapauksessa, että Tim Hunt ei tuntunut tajuavan mitä teki väärin. Observer-lehden vaivaannuttavassa marttyyrihaastattelussa hän paheksuu, vaimonsa kanssa, sitä, ettei häntä kuultu ennen kuin hän sai potkut luottamustehtävistään. Tämä on silkkaa fuulaa – Huntin puheita kuultiin jo tarpeeksi, eikä hän missään pyytänyt anteeksi kommenttejaan.

Koko tapahtumasarjan olisi saanut keskeytettyä heti alkuunsa, jos Hunt olisi vain yksinkertaisesti pyytänyt anteeksi. Kuten tämäkin kohu todistaa, se on monelle ihmiselle liian suuri haaste. Kyllä siinä silti todistettavasti ovat onnistuneet kuitenkin sellaisetkin ihmiset, jotka eivät ole voittaneet Nobelia.

Ehkäpä Aivelon pitäisi olla vaivautunut ihan muista syistä kuin Observerin haastattelusta. Tohtorikoulutettava mollaa 72-vuotiasta biokemistiä Tiede-lehdessä perustelunaan vain sarja karkeita asiavirheitä ja virheellistä siteerausta. Vaikka Hunt oli jo tuossa vaiheessa selittänyt kommenttiaan, Aivelon mielestä vasemmistolainen brittilehdistö tietää puhujaa itseään paremmin, mitä tämä tarkoitti.

Väärinkäsityksissään Aivelo syyttää professoria myös epärehelliseksi. Yliopisto ei järjestänyt Huntin kuulemista; erottamisista päätettiin ennen kuin hän oli ehtinyt edes palata kotimaahansa. Tim Hunt ei tehnyt mitään väärin. Väärin tekivät Aimelon kaltaiset tiedetoimittajat, jotka haistoivat tilaisuuden loistaa tasa-arvon esitaistelijoina ja nostaa itsensä moraalisesti lääketieteen uranuurtajan yläpuolelle.

Aivelon mielestä nobelistin ura olisi pelastunut pelkällä anteeksipyynnöllä, mutta röyhkeä sovinisti ei nöyrtynyt sellaista antamaan ”missään”. Kuitenkin heti ensimmäisessä julkaistussa mediakommentissaan, jonka Hunt ehti antaa puhelimitse Radio 4:lle ennen paluulentonsa lähtöä, hän pyytelee vuolaasti anteeksi. Sama jatkuu myöhemmissä mediaesiintymisissä.

I mean, I’m really, really sorry that I caused any offence – that’s awful. I certainly didn’t mean – I just meant to be honest, actually.

Minkähänlainen anteeksipyyntö Aivelolle ja eettisille seksismitoimittajille olisi riittänyt?

Esiin tulleiden todisteiden valossa Huntin ei pidä, eikä olisi pitänyt pyydellä keneltäkään anteeksi. Anteeksipyynnön ja oikaisun paikka on mm. Aivelolla, Tiede-lehdellä ja muillakin aiheesta kirjoittaneilla suomalaismedioilla.

Yhteenvetoja?

Vaikuttava tarina on tiedetoimittajallekin tärkeämpää kuin faktat. Olihan vuosisadan feministilööppi! Jos nyt sivussa tuhottin jonkun nobelistin mahdollisuudet jatkaa työtään, niin entä sitten. Mitä hyötyä jostain syöpähoidoista olisikaan?

Tieteen etiikan vartijat näyttävät joskus olevan kaikista alhaisinta sakkia.

Tutkivat journalistit eivät aina vaivaudu tutkimaan. Joskus sitä vain tietää. Kuinka näin hyvä, osuva ja Oikeatm tarina voisi olla satua?

Elämmekö jo niin tasa-arvoisessa maailmassa, että esimerkkitapauksia vastakkaisesta pitää kehittää valehtelemalla tyhjästä?

Valtavirtamedia (BBC, The Guardian, YLE, HS, …) pitää viimeiseen asti kiinni totuudenvastaisesta uutisoinnista, mikäli faktat eivät noudata poliittista linjaa.

Tiedejournalismin pohjanoteerausmestaruuden vie jälleen vakuuttavan tasaista sarjaa tekevä Tiede-lehti.

Korjaus 8.8.: asiaan liittyviä twiittejä tuli kai tuhansia tunnissa, ei sentään minuutissa. En tosin muista mistä tämän luvun otin. Pari muuta lisäystä.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s