YLEn uutisjuttu pohti pari viikkoa sitten korallien joukkokuolemien syitä. Jaana Kannisen päättelyketju etenee seuraavasti (00:40):
… eikä siellä ole mitattua tietoa meriveden lämpötilan muutoksista. Vuosi 1998 oli kuitenkin koko maailmassa poikkeuksellisen kuuma voimakkaan El Niño -sääilmiön seurauksena. Samaa voi sanoa vuodesta 2010, jolloin koralleja kuoli myös paljon. Näin ollen korallien joukkokuoleman syystä ei ole epäilystä.
Korallituhojen osuminen kahdelle El Niño -vuodelle siis osoittaisi syy-yhteyden.
El Niño on luonnollinen sääilmiö, jota on esiintynyt aina. Ihmisen toiminnalla ei nykytiedon valossa ole vaikutusta sen esiintyvyyteen tai voimakkuuteen.
Sciencen tämänvuotinen tutkimus on selvittänyt ENSO-ilmiötä 7000 vuoden ajalta. Tulokset viittaavat siihen, että vaihtelu on vuosituhansien saatossa ollut suurta, eivätkä viime vuosikymmenet olennaisesti eroa aiemmasta.
Valitettavasti YLEn jutun välittämä vaikutelma on vähän toisenlainen. Heti kun on päätelty, että luonnollisen El Niño -ilmiön aiheuttama kuumuus tappaa Malediivien koralleja, jatkoksi liimataan luonnonsuojeluliiton edustajan vakuuttelu ilmastonmuutoksen todellisuudesta, kuin lapa lätkämailaan. Tämä johtanee monet katsojat siihen käsitykseen, että El Niño olisikin ihmisen aiheuttamaa ilmastonmuutosta.
Suora jatko äskeiseen lainaukseen kuuluu tekstitettynä:
Meidän täytyisi myöntää ja hyväksyä tosiasia, että ilmastonmuutos on todellinen ja sen voimakkuus kasvaa kaiken aikaa.
YLE-käännös kadottaa taas osan vivahteista. Alkukielinen lausunto:
and we all should admit and accept the fact thas climate change is real, and climate change is frequent and the intensity and the scale that it will occur would be, umm, will be much much more.
Sananmukainen käännös voisi kuulua
ja meidän kaikkien pitäisi myöntää ja hyväksyä se tosiasia, että ilmastonmuutos on todellinen, ja ilmastonmuutos on usein toistuva, ja voimakkuus ja mittakaava, jolla se tulee esiintymään, olisi… siis tulee olemaan paljon paljon suurempi.
Viime aikojen polttava kysymys on ollut, jatkuuko lämpeneminen vielä vai onko se pysähtynyt. Ehkäpä tämän takia YLE on laittanut meribiologin suuhun sanamuodon ”voimakkuus kasvaa kaiken aikaa”, jota alkuperäisessä lausunnossa ei esiinny.
Rifaee Rashidin sanavalinnat ovat hieman epätavallisia. Ilmastonmuutoksen tiheä toistuvuus (frequency) on käsite, johon harvoin törmää korrektissa ilmastoviestinnässä. Onhan väitetty, että käynnissä on planeetan historiassa täysin ainutkertainen muutos. Viittaako hän tällä mahdollisesti El Niñoihin?
Järjestön sivustolta tai hakukoneilla ei löydy kyseiseltä meribiologilta yhtään tieteellistä julkaisua eikä mainintaa alan tutkinnosta, joten ehkäpä ilmastoviestinnän kurssi on jäänyt käymättä.
Siitä, tulisivatko El Niño -ilmiöt sitten voimistumaan tulevaisuuden virtuaaliskenaaroissa, eivät ilmastomallit saa selkoa. Journal of Climaten artikkelissa koottiin 15 ilmastomallin tulokset. Niistä kahdeksan ennusti muutosta ENSO-voimakkuudessa CO2:n tuplaantuessa. Suunta oli heikkenevä viidessä mallissa, voimistuva kolmessa. Esiteollisena aikana El Niñot olivat useimpien mallien mielestä nykyisenlaisia tai vielä voimakkaampia.
Under preindustrial conditions, 12 of the 15 models exhibit ENSO amplitudes comparable to or exceeding that observed in the second half of the twentieth century.
…
Under CO2 doubling, 8 of the 15 models exhibit ENSO amplitude changes that significantly (p < 0.1) exceed centennial time scale variability within the respective control runs. However, in five of these models the amplitude decreases whereas in three it increases; hence there is no consensus as to the sign of change.
Uusissa CMIP5-malleissa tilanne ei näytä juuri muuttuneen – mahdollisen muutoksen suunnasta ei ole tietoa.
The El Niño–Southern Oscillation (ENSO) is a naturally occurring fluctuation that originates in the tropical Pacific region… it is not yet possible to say whether ENSO activity will be enhanced or damped, or if the frequency of events will change in the coming decades
Moni varmasti väittää, että korallikuolemat eivät johdukaan sääilmiöstä, vaan pääsyy olisi taustalla etenevä ihmisen aiheuttama lämpeneminen. Rekonstruktioiden mukaan alueen meriveden lämpötilat eivät kuitenkaan ole pitkässä katsannossa poikkeuksellisia. Naturen tutkimuksessa aikajakson selvästi kuumimmat proxy-lukemat ovat keskiajalta (kuva tämän kirjoituksen alussa, punaiset plussat), tosin eroa nykyiseen ei pidetä tilastollisesti merkitsevänä.
Oli ENSO-vaihtelun ja ilmastonmuutokseen sekoittaminen sitten tarkoituksellista tai tietämätöntä, alussa lainattu johtopäätös sisältää toisenlaisenkin ajatusvirheen: implikaation, että korallien joukkokuolemilla on epäilyksettä vain yksi syy.
Alussa toki mainitaan, että korallit ovat herkkiä ympäristön kokonaisstressille, mutta jatkossa unohtuu, että viime vuosikymmeninä Malediivien ympäristössä on tapahtunut paljon muutakin kuin El Niño -ilmiöitä. Kuten väestön, rakentamisen, kulutuksen ja turismin räjähdys.
Malediivien koralliriutat olivat huolenaihe jo 80-luvulla. Tuolloin esillä oli niiden louhiminen rakennuskiveksi. Environmental Conservationin tutkimuksen mukaan pitkään jatkuneen louhinnan vauriot eivät palaudu vuosikymmeniin. Käytäntö on aiheuttanut korallien diversiteetin ja määrän romahduksen, paikoin elävän korallin häviämisen lähes kokonaan.
Biological surveys of mined sites (compared with controls where no mining activity has taken place) indicate a dramatic reduction in coral variety and abundance and in some cases an almost total depletion of living coral after mining.
Kun YLEn jutun mukaan El Niñon kaltaisista luontaisista sääilmiöistä palautuminen on ollut nopeaa, toipuminen tästä suorasta mekaanisesta tuhoamisesta on hädintuskin aluillaan. Ei ihme, että louhimisvimman runtelemat korallit eivät enää kestä säävaihteluita entiseen malliin.
Malediivien korallit ovat malliesimerkki siitä, kuinka todelliset, vakavat ympäristöongelmat on pyyhkäisty maton alle ilmastohuuman tieltä. Nyt ympäristötietoisen toimittajan päähän mahtuu vain yksi asia. Ilmastonmuutoksen todellisuutta vakuutellaan reportaasissa toisensa jälkeen, vaikkei yleissivistys näytä kattavan luonnollisiakaan sääilmiöitä.
Lisäys 24.11.: katso myös Brown: Disturbances to Reefs in Recent Times, joka näyttää olevan kokonaisstressin suhteen samanlaisilla linjoilla. Pari vapaata pikakäännöstä:
Se näkemys, että koralliriutat kehittyivät vakaissa, suotuisissa olosuhteissa, jossa fyysiset ja kemialliset heilahtelut olivat vähäisiä, haastettiin 1970-luvun alussa, kun riutat alettiin nähdä ajallisena mosaiikkina, jonka muodostavat erilaisista häiriöstä eri vaiheissa toipuvat yhteisöt. Sen jälkeiset ekologiset teoriat ja mallit ovat ehdottaneet, että monille riutoille ominainen lajirikkaus vallitsisi juuri toistuvien häiriötekijöiden vuoksi.
Koralliriutat ovat aina olleet jonkinlaisen eri tasoilla toimivan häiriön kohteina. Nyt ymmärretään, että yhteisön reaktio voi olla monimutkainen ja riippua paitsi häiriön ajoituksesta ja intensiteetistä, myös tapahtumista ennen viimeisintä häiriötä.
…Alkaa näyttää ilmiselvältä, että palautuminen stressistä (ihmisen aiheuttamasta tai luonnollisesta) riippuu muista samalla vaikuttavista stressitekijöistä. Useamman stessitekijän vaikutus voi olla enemmän kuin niiden summa, t.s. synergistinen, ja aiheuttaa nopean rapistumisen riutan kunnossa.
…Louhinta on aiheuttanut laajamittaisen koralliriuttojen heikkenemisen mm. Malediiveilla, jossa korallit poistetaan käsin 2-3 m syvyydeltä riuttojen päältä rakennusteollisuuden tarpeisiin. Nopea väestönkasvu ja turismin massiivinen laajeneminen johti suureen rakennusmateriaalin kysyntään 1980-luvun loppupuoliskolla. On laskettu, että vähintään 93 450 kuutiota korallia poistettiin v. 1972-1985 yksistään Pohjois-Malén atollilla. Vaikutukset koralleihin ja kaloihin ovat olleet perustavanlaatuiset ja johtaneet merkittävään laskuun korallin määrässä, diversiteetissä ja kalakannoissa. Riutat, joita louhittiin yli 20 vuotta sitten eivät ole juuri näyttäneet merkkejä toipumisesta.
Päivitys 24.11.: poistin sivujuonteen lentokenttien rakentelusta, tarkennuksia.
Ilmastotiede 