Työtapaturmia

Virpi Kauko ei luovuta. Hän pitää edelleen kiinni näkemyksestään, että ”maapallo on valitettavasti lämmennyt tälläkin vuosituhannella”. Toisaalta hän hyväksyy myös Naturen tutkimuksen, jonka johdanto sisältää täydellisen vastakohdan:  maapallon lämpötila ”ei ole noussut 21. vuosisadalla”.

Vihreässä tieteessä on ehkä ihan normaalia, että asiat voivat samalla sekä lämmetä merkittävästi että olla lämpenemättä. Tai ehkä tämäkin on jonkinlainen pitkittynyt ”työtapaturma”, jollaisia kyseisen puolueen piirissä tiedetään usein sattuvan.

Kaukon kanssa ovat eri mieltä muutkin kuin umpidenialistit. Uusin IPCC-raportti kertoo, että v. 1997 alkavana 15-vuotisjaksona ei tapahtunut merkitsevää lämpenemistä. (Voi tietysti aina änkyröidä, että viimeisin kokonainen vuosi ei enää jää tähän aikaväliin, saapa nähdä tartutaanko siihenkin oljenkorteen…)

Kauko on perusteluna linkittänyt Skeptical Science-sivustolle, jonka trendilaskuri ei kuitenkaan löydä tilastollisesti merkitsevää lämpenemistä Hansenin GISS-datasetistä vuodesta 1996 lähtien. CRUn ja NOAAn datassa merkitsevä trendi puuttuu vastaavasti vuodesta 1995 lähtien.

Satelliittimittauksissa lämpenemistä on vielä vähemmän. Samalla laskurilla trendiä ei ole havaittavissa v. 1992 (RSS) tai 1994 (UAH) lähtien.

Kaikkien tutkimuslaitosten tulokset, riippumatta mittaustavasta, ovat siis samansuuntaiset: ilmasto ei ole lämmennyt n. 17 vuoteen,  RSS-satelliittidatan mukaan jopa 20 vuoteen. Kumpi lienee oikeassa – NASA, CRU, NOAA, UAH ja RSS vai Virpi Kauko?

Välillä 1998–2012 nousua on vain 0.064°C vuosikymmenessä, eli noin 0.1°C vuoden 1997 jälkeen. Sekin on tilastollisesti merkitsevää 95%:n luottamustasolla.

Samainen trendilaskuri antaa NASAn datalla tuon aikavälin virhemarginaaliksi 0,161°C/vuosikymmen. Tämän verran lämpenemistä pitäisi siis vähintään näkyä, jotta sen voisi sanoa eroavan mittaus- ja muusta epävarmuudesta. Siinä on melkoisesti eroa Kaukon käyttämään virhemarginaaliin 0,05°C, jolla hän taikoo liki olemattoman lämpenemisen merkitseväksi. Perustelu:

Hansenin antama virhemarginaali, jota käytin omassa laskussani, ei liity trendisuoraan jollakin aikavälillä, vaan globaaliin vuotuiseen keskiarvoon.

Jujuna on siis käyttää trendin tilastollisen merkitsevyyden testaamiseen virhemarginaalia, joka ei liity kyseiseen trendiin. Tekniikka on oivallinen, koska sillä löydetään tilastollisia merkitsevyyksiä tarvittaessa melkein mihin vain.  Esimerkkinä lasken kolmen viimeisimmän vuoden lämpötilakehityksen virpikaukolaisittain:

Välillä 2010-2012 laskua on -1,082°C vuosikymmenessä, eli noin -0,3°C vuoden 2009 jälkeen. Sekin on tilastollisesti merkitsevää 95%:n luottamustasolla.

SS:n laskurilla trendi ei ole lähelläkään tilastollisesti merkitsevää jakson lyhyyden vuoksi, mutta nerokkuudessaan Kaukon menetelmä on täysin riippumaton tarkastelujakson pituudesta.

Hansen käyttää tuota 0,05°C:n arvoa vertaillessaan yksittäisten vuosien keskinäistä järjestystä top-listalla, ei trendin arvioinnissa. Viimeisessä kommentissa Kauko tekeekin ovelan siirron. Nyt hän ei enää puhukaan trendistä, vaan vertaa kahta (jo päättynyttä) vuosikymmentä keskenään:

2000-luku oli sen marginaalin puitteissa ihan selvästi lämpimämpi kuin esim. 1990-luku.

Tämä on harhautusliike – koko ajanhan, mm. Virtasen väitteissä, on ollut kysymys aikasarjan trendistä, ei siitä mikä menneisyyden vuosikymmen oli lämpimämpi toistaan. Myös Kauko puhui alunperin trendin merkitsevyydestä mainiten päätepisteet vuoden, ei vuosikymmenen tarkkuudella. Virtanen ei taida olla se, joka tässä kysymyksessä harrastaa vääristelyä.

VK:

Joka tapauksessa 10 vuoden jakso on aivan liian lyhyt jotta siitä voisi päätellä mitään, ja 15 tai 17 vuottakin on niillä rajoilla. Näinhän Noissa Virtasenkin viittaamissa papereissa lukee. 30, 40, 50 ja 100 vuoden jaksolla nouseva trendi on ihan kiistaton, laskipa miten päin tahansa, eikä se ole nyt mihinkään muuttunut. Ei tätä asiaa muuta joku muutaman vuoden tasaantuminen tai se että joku on kirjoittanut “rules out” johonkin yhteenvetoon.

Suomalainen Vihreä poliitikko tuntee ilmastomallit edelleen paremmin kuin niiden laatijat itse. NOAAn tutkijoiden mielestä 15 vuoden ”tauosta” voi todellakin päätellä, että mallit ovat väärässä ja niitä on tarkistettava. Poliitikon pitäisi silloin huolestua siitä, onko myös näihin malleihin perustuvia, koko yhteiskuntaa rasittavia päätöksiä tarkistettava – eikä vähätellä tutkimusraporttia ja sumuttaa kansalaisia matemaattisilla silmänkääntötempuilla.

Mutta jos nyt ihan tosissasi uskot, että lämpeneminen on nyt pysähtynyt, niin minua kiinnostaisi, mitä arvelet syyksi siihen että maapallo kuitenkin lämpeni koko 1900-luvun ja erityisen nopeasti 1970-luvulta 2000-luvulle asti? Mikä oli se lämmittävä ilmiö, joka nyt on poistunut?

CRUTEM-mittaussarjan isä Phil Jones totesi taannoin BBC:n haastattelussa, että lämpenemisjaksot vuosina 1860-1880, 1910-1940 ja 1975-1998 olivat mittaustarkkuuden rajoissa identtisiä. Viimeisin lämpenemisjakso ei siis Jonesin mukaan ollut erityisen nopea. Huolimatta ennätyksellisistä CO2-päästöistä ilmaston kehitys oli samanlaista kuin 1800-luvulla, jolloin globaalin lämpötilan mittaus otti vasta haparoivia ensiaskeliaan.

Kehityksen syy on toki mielenkiintoinen kysymys. Monenlaisia selityksiä on ehdotettu ja uusia esitetään edelleen. Minulla ei tällä hetkellä ole sen selkeämpää kuvaa kuin tutkijoillakaan. Teeskennelty varmuus voi joskus toimia politiikassa, mutta luonnontieteessä, varsinkin tällaisissa kysymyksissä, se on vaarallinen resepti.

Maailma ei selvästikään toimi niin yksioikoisesti kuin vihreät opit ja mallinnukset antavat ymmärtää. Eräs uusi tutkimus lähestyy luonnostaan kaoottisen ilmastojärjestelmän sisäistä vaihtelua uudesta näkökulmasta ja ennustaa, että lämpenemistä ei ehkä nähdä ainakaan pariin seuraavaan vuosikymmeneen.

Ehkä siinä vaiheessa on jo varmistunut, että 1900-luvun lopulla sopuli-ilmiön käynnistänyt ilmastokehitys oli lähinnä luonnollista vaihtelua. Pahoin pelkään, että tuolloin kokonaisten maailmanlaajuisten sukupolvien hyvinvointi on jo uhrattu vihreän utopian tavoittelun huumassa, eikä tehtyä vahinkoa voi mitata, korjaamisesta puhumattakaan.

Britanniassa ilmastopolitiikan tulokset näkyvät kouriintuntuvasti etenkin talvisin. Energian hinta on pilvissä ja tuhansittain ihmisiä kuolee kylmyyden takia – lähinnä vanhuksia ja muita heikompiosaisia. Miljoonilla kotitalouksilla ei ole enää varaa lämmitykseen (muutakin yhteiskuntaa koskeva realistinen riski on sähkön loppuminen ja blackoutit keskellä kylmintä talvea). Näitä perheitä tuskin lohduttaa tieto, että suomalainen Virpi Kauko saa omintakeisella laskelmallaan todistettua, että heidän ongelmansa onkin mittareissa näkymätön ilmaston lämpeneminen.

Kun tilanne on romahtanut tällaiseksi yhdessä johtavista länsimaista, kuinka suureksi hinta vielä muodostuu kehitysmaille ja muulle maailmalle?

Nyt kun vaatimaton blogini on nyt saanut päättäjienkin taholta huomiota, haluaisin muistuttaa että kansalaisten hyvinvoinnin pitäisi olla tärkeämpää kuin matemaattinen kikkailu näennäisen oikeassa olemisen takia. Älkää ajako Suomea ei samaan kuiluun, johon britit ovat ilmastotoimien edelläkävijänä putoamassa.

P.S. Hansen-linkki ei toimi ilmeisesti USAn hallintosulun takia, toimii tätä kautta: http://web.archive.org/web/20111022105733/http://pubs.giss.nasa.gov/docs/2010/2010_Hansen_etal.pdf

Päivitys 20.11.: trendilaskurin loppuvuosi ei kuulukaan tarkasteluun, eli kun halutaan laskea trendi vuoteen 2012 asti se mukaan lukien, on loppuvuodeksi asetettava 2013. Tämä huomioden trendilaskuri antaa ei-merkitsevät lämpenemiset vuodesta 1996 (GISS), 1995 (NOAA), 1995 (HADCRUT), 1995 (BEST), 1997 (NOAA vain maa), 1994 (UAH) ja peräti 1990(RSS).

Laskurissa epävarmuusrajoihin vaikuttaa jakso, josta autokorrelaatio määritellään. Käytin tässä tekijän suosittamaa vakioasetusta.

Mainokset

13 kommenttia artikkeliin ”Työtapaturmia

  1. Virpin pyristelystä tulee eläväati mieleen harakka tervetulla katolla. No itse ahdinkonsa aiheutti. Kyllä minuakin hävettäisi jos olisin julkisesti itseni nolannut noin täydellisesti. Toivottavasti Virpiltä löytyy selkärankaa julkaisemalla oikaisun nöyrien anteeksipyyntöjen kera. Sitä odotellessa…

    • Kysymyksenä on ollut ilmakehän lämpötila. Asteen murto-osien mittaaminen vuosikymmenien ja -satojen jaksoilla sisältää tietysti monenlaisia epävarmuuksia, mutta tuntuisi radikaalilta olettaa, että merenpinnan korkeutta seuraamalla saataisiin tarkempi tulos kuin tarkoitusta varten kehitetyillä satelliiteilla ja lämpömittareilla.

      Meren pinnan taso on heikko lämpömittari. Syvyyksissä tapahtuvat prosessit ovat tietysti huonommin tunnettuja kuin ilmakehän. Meriin virtaa, sataa ja sulaa vettä. IPCC:n mukaan pelkkä ihmisten vedenkäyttö olisi nostanut merenpintaa viime vuosikymmeninä merkittävästi, enemmän kuin Etelämantereen tai Grönlannin sulaminen (WG1 luku 13 s. 19). IPCC ei suoraan arvioi, paljonko lämpölaajenemisen osuus merenpinnan muutoksissa olisi ”tauon” aikana, mutta löysin tutkimuksen, jossa arvio oli suuruusluokkaa kymmenesosa (0,3/2,5mm/vuosi) ajalla 2003-2008. Liki 90% meren pinnan vaihtelusta on siis johtunut muista tekijöistä kuin lämpötilasta. Ja tuokin osuus kertoisi tietysti lähinnä meren, ei ilmakehän lämpötilasta.

      • Ehdotan että tarkastat IPCC AR5 WG1 draftista mitä merenpinnan noususta nykyisin tiedetään. Asiaa on tutkittu vuosikymmeniä ja lämpölaajeneminen on hyvin perustellusti yksi merkittävimmistä merenpintaan vaikuttavista tekijöistä. Jäätiköiden ja mannerjäätiköiden sulamisesta (jatkunut myös viimeiset 20 vuotta) on hyviä arvioita, eikö mikään viittaa siihen että merten lämpölaajeneminen olisi pysähtynyt.

      • AR5-raporttiinhan juuri viittasin, annoin sivunumeronkin. Ja tuo linkitetty tutkimus on myös siellä AR5:n lähdeluettelossa. Kun puhutaan ilmakehän lämpötilan sadasosa-asteista parina viime vuosikymmenenä, ne selviävät varmasti paremmin suorista mittauksista kuin meren pinnan tasoa arvioimalla.

    • Dick alias -L4,Lorrenz… jälleen kerran lempiaiheessaan. Onko sinulla mahdollisesti jotakin sanottavaa liittyen yllä olevaan blokauksen? Siinä ei muuten käsitelty meriä miltään osin.

      • Väärin, toisessa lauseessahan jo käsitellään väitettä jonka mukaan ”maapallo on lämmennyt”. Meret huomioonottaen väite vaikuttaa todelta, vaikka ilma ei olekaan lämmennyt.

      • Virpi Kauko kyseenalaisti Matti Virtasen väitteen ilmaston 15 ta 17 vuotisesta lämpenemättömyydestä tässä onnistumatta. Aikasarjat joihin Virtasen johtopäätökset perustuvat eivät sisällä lämpötilamittauksia meristä. Oliko toinen lause Virtasen sanoma vai Kaukon yritys harhauttaa keskustelua sivuun varsinaisesta aiheesta? No viimeisessä lauseessa totesit että ilma ei ole lämmennyt. Tämä riitää.

      • Nyt vasta alan ymmärtää Dickin vaikeudet. Keskustelua on varmasti hankala seurata, jos ei ole selvillä sen aiheestakaan.

        Kannattaa lukea ensinnäkin se Virpi Kaukon alkuperäinen bloggaus. ”Maapallon lämpötila” on suora lainaus ja sillä hän tarkoittaa pintalämpötiloja eli global average temperature. Tuo käyttö on kai aika yleinen mediassa ja mm. Ilmatieteen laitoksen julkaisuissa.

        Jos ilmastokeskustelussa sanotaan, että jossain skenaariossa maapallo lämpenee 2 astetta, niin silloin ei toki puhuta koko maapallosta – maankuoresta, planeetan sulasta ytimestä tai meren syvänteistä – vaan juuri pintalämpötiloista.

        Jos yleisesti tunnettu käsite ”maapallon lämpeneminen” tulkitaan Dickin tavoin liian kirjaimellisesti, tuloksena on melkoinen sekasotku. Planeetan ytimen lämpötilaksi oletetaan (mittausten puuttuessa) muutama tuhatta astetta. Ilmakehän ja merien osuus koko maapallon lämpömäärästä on merkityksetön. Meret ovat pari prosentin sadasosaa koko massasta. Epävarmuudet ovat satoja tai tuhansia asteita. Ilmastodebatissa taas pohditaan asteen sadasosia.

        Ennen osallistumista näihin keskusteluihin kannattaa siis selvittää itselleen vähintään tällaiset yleisimmät käsitteet esim. Ilmatieteen laitoksen Ilmasto-oppaasta. Jos vielä harkitset AR5:n 13. lukuun tutustumista, niin aikaa on ehkä syytä varata huomattavasti enemmän kuin yksi viikonloppu.

        Keskeisimmästä asiakysymyksestä ollaan sentään Dickin kanssa samaa mieltä, eli ilma ei ole lämmennyt. Kaukon oikaisua odotellessa…

  2. Itse puhun maapallon lämpenemisestä. Merethän kattavat yli 70% pinta-alasta ja merenpinnan tason nousussa ei näy minkäänlaista hidastumista viime vuosikymmeninä. Merenpinnan nousu on siis sopusoinnussa IPCC:n väitteen kanssa ”lämpö meni meriin” ja ristiriidassa väitteen ”merten lämpeneminen on pysähtynyt” kanssa.

    • Se keskustelu, johon tässä otin kantaa (Virtanen, Kauko, jne.) koskee ilmakehän lämpötilaa. En löytänyt AR5:stä väitettä ”lämpö meni meriin”, mutta yhtenä mahdollisena selityksenä mallien ongelmiin sekin mainitaan. Yhteenveto s. 10: possible redistribution of heat within the ocean. Tähän selitykseen ei ole suurta luottamusta, ”medium confidence”.

      • Näin varmasti on. Merenpinnan nousun jatkumisesta on vahvat todisteet, ”redistribution” tarkoittaisi ymmärtääkseni vain että lisälämmön syvyysjakauma olisi muuttunut. Pidän epärehellisenä joidenkin ns. ilmastoskeptikoiden toitotusta että ”lämpeneminen on pysähtynyt”, vaikka merten lämpösisältö näyttää olevan jatkuvassa selvässä nousussa, mistä keskimerenpinnan nouseminenkin todistaa. Jos minulla olisi enemmän aikaa lukisin WG1 osiot merten lämpösisällöstä, merenpinnan noususta ja merenpintabudjetin (sea level budget) sulkemisesta tai sulkemisen ongelmista. Ehkä viikonloppuna…

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s